keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Paskantärkiänä seuraavatki kaks vuotta

Olipas meillä vauhdikas syyskokous. Ihan äänestykseenkin jouduttiin. Näinä vuosina mitä olen yhdistyksissä toiminut, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun päästiin äänestämään jossain muuallakin kuin Suomen urheiluliiton liittovaltuustossa. Puheenjohtaja vaalia käytiin melkeen yhtä tiukasti kuin Amerikassa presidentin vaaleja. No meiki vaalin kuitenki voitti, toinen kaksivuotiskausi lähtee nyt piirin puheenjohtajana ja liittovaltuuston edustajana. Ei kyllä mikään yllätys ollu että jostain oli vastaehdokas kaivettu vaikka sitä ei ennen kokousta oltu julki tuotukkaan. Luottivat yllätysetuun. Tiesin että siellä kotiseurassani viritellään luultavasti jotain protestia. Kun on mennyt olemaan eri mieltä tietyistä "pyhistä" asioista ja aiheuttanut paheksuntaa muunmuassa blogikirjoituksilla, niin tämä vanhoillisen siiven protesti oli täysin odotettu. Aiemmin yrittivät ihan vittuillessaan siirtää koko syyskokousta mutta sille vaatimukselleppa ei löytynytkään mitään pohjaa. Vastaehdokkaaksi oli kaivettu mies joka ei ole piirinhallitus kaudellaan osallistunut ensimmäiseenkään kokoukseen, eikä ole vaivautunut juuri edes kommentoimaan sähköpostejakaan, kuin vasta nyt syksyllä ensimmäisen kerran toimintasuunnitelmaa. Tiesin tarkalleen etukäteen miten äänet vaalissa tulee jakautumaan. Sinänsä oli ihan vitsikäs tilanne järjestää se äänestys. Ääntenlaskijoillaki oli tiukka paikka ynnäillä muutamia viittajia yhteen.
Palkitut urheilijat: Riku Maliniemi, Antti Kokkonen, Mette Baas ja Sari Eero.

Se on hyvä juttu että alkaa löytymään vähän intohimoja tätä hommaa kohtaan. Heti kerralla tulee vähän sähköä touhuun. Näissä protesti kuohuissa oli uusia piirinhallituksen jäseniäkin löydetty peräti kolme uutta. Ilman pientä kuohuntaa ois jääny löytämättä. Itseasiassa olin kyllä keskustellut piirinhallituksen jäsenyydestä näiden kaikkien kolmen kanssa, joten olin tarkalleen tietoinen heidän ajatuksistaan. Yksi oli alkamassa jokatapauksessa, toinen oli lupautunut varajäseneksi ja kolmas oli vielä perjantaina kieltäynyt. Mutta sieltä ne nimet tuohduksissaan vyörytettiin tulemaan ja minä otin ilolla vastaan. Vain yksi näistä kolmesta oli itse paikalla. Soitin äskettäin onnitelupuhelun luottamustehtävän johdosta. Vastaus oli "mitä helevettiä?". Näillä eväillä onkin jo paljon parempi jatkaa. Nyt meitä on jo kahdeksan viime vuoden minimimiehityksen sijaan. Kahdeksasta paikasta kuusi on VKV:llä. Sanokaapa kannattaako omaa piiriä pitää yllä suunnilleen yhtä seuraa varten? Ei kannata. Siksipä lähdenkin tunnustelemaan piirien yhdistymistä Lapin piirin syyskokoukseen reilun viikon kuluttua. Minun visioissani kahden vuoden päästä ei valita enää Länsi-Pohjan piirin puheenjohtajaa ja hallitusta, vaan yhdistyneille Lapin ja Länsi-Pohjan piireille yksi uusi hallitus ja puheenjohtaja.

Kokouksen jälkeen uusi kausi luottamustehtävissä alkoi mitenkäs muutenkaan kuin refresmenttimalja kädessä. Pikkuisen lisää terävyyttä koko hallintokoneistoon niin menee varmasti paremmin kuin edelliset kaksi vuotta. Kyllä muuten Timppa pyöris haudassaan jos tietäis mihin on muutamassa kuukaudessa tultu.

T: Paskantärkiä meiki (Eemeli)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti