Repa Levällään

Jos jo ehitte säikähtää, että tekisin tähän blogiin jotakin naisellista interventiota muoti-ja sisustuspostausten muodossa, nii voitte huokasta helpotuksesta. En nimittäin aio julkasta kuvia itestä reikäkalsareissa. Tai hikisissä treenikamoissa. Keittiön sisustusintoilu jäis kuvvaan viikon ruoka-astioissa tiskialtaassa.

Repa Levällään on tuttu slogan Roilandian hippapiireissä.Tais lähtiä viime vapusta liikkeelle se juttu. Joku otti tussin esiin ja halusi koristella haalareita. Yhtäkkiä tussin jäläkiä alko ilmestyä myös iholle, ja mm tämä legendaarinen lausahdus kirjattiin iholle lohikäärmeitten ja sydänten ja muitten tuherrusten sekkaan. Se oli nasta ilta. Aamulla ei enää naurattanu ku tussi ei lähtenykkää pesussa pois. Osa tästä taideteoksesta tais olla paikollaan vielä seuraavan viikon uintitestissäki. Kapakissa levällään olo on kuitenki huomattavasti vähentyny viime aikoina.

Sanonta on saanu myös muita merkityksiä. Meiki on hyvin usein levällään, ainaki tavaroitten kans. Harva se päivä löyän urkalta jotaki mulle kuuluvaa; kenkiä, paitoja, pipoja ja kelloja. Jos siellä nyt näkkyy oranssia Polarin kelloa, tai sinistä Lidlin kelloa, nii ne on sitte meikäläisen. Varsinki sen Lidlin kellon haluaisin takasin, se makso yli kympin ja sillä on paljo tunnearvoa. Joskus mut on löytäny urkan tartaniltaki levällään. Tekastiin semmonen intrervallitreeni että laktaattia puski korvista ulos. Tämmönen levällään olo ois jatkossaki tavotteena. Lisäksi mulla on paljo kokemusta kappaleina levällään olemisesta. Tulukaa täältä kysymään mitä tarkottaa, että urheilija ei tervettä päivää nää.

Lyhyen johdannon ja esipuhheen jäläkeen meen ite asiaan. Tultiin siihen tulokseen koutsin kanssa, että hallikausihöntsäilyt jää sikseen ja alotettaan pk-kausi. Eipä nuo aiat vielä sillain kulekkaa että ois kehannu viivalle lähtiä. Juoksunki kanssa on vielä niin paljo tekemistä, että parempi keskittyä saamaan se kesäksi kuntoon. Perjantaina oli vuorosa yv ja keskivartalo-voima. Penkkikuntokaan ei vielä tyydytä. Kolomosia pysty tekkeen 55kg puhtaasti, päälle pitempää sarjaa 40kg. Riitti se silti kuulemma pelottelemaan urkan pikkupoikia. Niitä on hyvä käyä välillä vähän säikyttelemässä, että saa tillaa punttipäädyssä. 

 

Urkalle on tullu uus käytäntö. Radat jaetaan iltasin kettingillä. Ykkösrata on varattu kuntoilijoille ja jääkiekkoilijoille eli verryttelijöille, loput kolome rattaa on urheilijoiden käytössä. Sitä en vielä tiiä että onko ketjun tarkotuksena ehkästä kolareita, vai saaha hallivalvojat harrastamaan kuntojumppaa työaikana.

Kaiken huipuksi urkalta saa nykyään laastareitakin. Nyt kelepaa revetä ja hajota ja olla levällään. 

Loppuun vielä päivän treenibiisi

Ei soitella
T Meiki (Repa)