Kuukaudet on vieriny loppu syksyn blogikohusta jonka seurauksena meikillä vaihtu maisemat ja seura. Silloin pudoteltiin kovia sanoja ja uhkauksia. Tässä mielenkiinnolla olenkin odotellut että millonhan nuo uhkaukset käy toteen. No ei milloinkaan, tiesin sen kyllä jo heti. Täysin katteettomia uhkauksia, joita lauottiin vain sen tähden että saataisiin omat toimet näyttämään muiden silmissä oikeutetuilta. Toimitsijakielto meinattiin järjestää, samaten poliisitutkinta, joillekkin sivullisille annettiin jopa ymmärtää poliisitutkinnan olevan käynnissä. Että semmosta sillon ennen.
Lapsena Michael Monroen näkeminen telkkarissa tekemässä spagaatteja lavalla jäi vaikuttamaan psyykeeseen pysyvästi.
Meiki on tässä peruskuntokautta yskiny käyntiin muutaman reenin verran. Raihnasia ollaan nyt niinku vanhustentalossa. Kontrasti on valtava, reilu viikko sitten juostiin sujuvasti kilpaa, nyt konkataan minuutti vetoja ja noidutaan. Ihan kaikkea en laita terävähippojen piikkiin, vaikkakin perjantai illan ja yön spakaattien heittelemisen seurauksena on ollut hieman ylivenyttynyt olo. Täytyy yrittää selittää tilanne itelle jotenkin niin että kyllä sitä terävää voi aina välillä ottaa. Kyllä ensimmäinen kyykkyreeniki painaa jaloissa vähintään yhtä paljon kuin hippaaminenkin. Herran jeesus että syksyn huippulukemista on päästy alaspäin. Tästä se uus rakentaminen taas alkaa, mutta korkeammalta vielä kuin syksyllä. Uskomatonta miten yhen viikon pulimenokaudella ehtii vieraantua niin paljon tutuista reenikuviosta, sunnuntaina urkalle palatessa tuntu että mihin helevettiin mää oon menossa. Äkkiä se alko kuitenki taas tuntuu orientoivan kotosalta. Katotaan mille tajuudelle tässä orientaatio virittyy. Totesin että antaa elämän kuljettaa. Tänään Aspenista lähtiessä oli pakko käydä ostamassa irtokarkkeja, kun karkit on jääny hyvin vähiin joulun jälkeen. No nyt on sitten mahakipeä, kävi niinku Repalle.
Naama on ollu irvessä viime päivät.
T: Meiki (Eemeli)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti