Vahva panos Barents campenissa

Viikonloppuna käytiin yleisurheilun kalottiottelu Skellefteåssa. Suomen joukkue voitti sekä miesten että naisten ottelut. Naiset voittivat ylivoimaisesti 147 pisteellä, Ruotsi 120 ja Norja 97 pistettä. Miehillä oli tiukempaa pistein: Suomi 143, Norja 136 ja Ruotsi 133. Ulkomailla voittaminen tekee voitoista vielä vähän arvokkaammat, kotijoukkueella on aina tietty etu puolelllaan. Vahvalla panoksella meikeistä mukana olivat Kaartinen, Kokkonen ja Repakko.

Repakko Suomi-neito.

Finska Laget

Joukkueen valintaprosessi oli tänä vuonna huomattavasti helpompi kuin kahtena edellisenä. Valintaperusteita oli hieman rukattu niin että joukkueen valinnoissa vältyttiin tällä kertaa perinteilsiltä valintaselkkauksilta. Vain kaksi negatiivissävytteistä yhteydenottoa saatiin valintoihin liittyen, joista toisessa todettiin että taas teillä liiton organisaatiossa sählätään valintojen kanssa. Nämäkin valitukset olivat perusteettomia. Viime hetken poisjääntejäkin tietysti taas tuli, mutta vähemmän kuin pahimmissa peloissa. Poisjäännit saatiin kohtuudela paikattua, miesten joukkueesta puuttui vain toinen seiväsedustaja ja naisilla 1500 ja 5000 metrin toiset edustajat. Siinä saa urheilijat osoittaa todellista kalottihenkeä kun lähtevät itselleen vieraisiin lajeihin keräämään jäännöspisteitä talteen. Meiki joukkueen kapteenina sai näyttää esimerkkiä heti lauantai päivän aluksi, kun jouduin heittämään moukaria. Varaedustajia haettiin tällä kertaa jopa joukkueen johdosta. Kiekonheitossa toinen lagledare Heikki Aura kävi hakemassa irtopisteet meikin lailla pois.

                                           

 Meiki-Pekka Karjalainen

Meikin aikasempi moukari kokemus rajoittui yhteen kertaan viime syksyn nuorisovalmentajatutkinnolla, miesten moukari oli nyt ensimmäistä kertaa kädessä. Uskoin kuitenkin kykeneväni saamaan moukarin häkistä ulos, niinpä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Orientoiduin olemaan Meiki-Pekka Karjalainen. Sain uskoa onnistuineista harjoitusheitoista että ehkä pystyisin jopa välttämään viimeisen sijan. Ite kisassa heitot alko kuitenki lentelee pitkin seiniä, kuudesta heitosta 4 verkkoon ja tuloksena hätäset 20 metriä. Jäi keljuttaa etten kyenny voittamaan kynäniskan näköstä norjalaista joka meikin lailla oli kaivettu hätävaraheittäjäksi. Norjalainen jäi pari metriä eelle ja meiki sai tyytyä korjaamaan yhden jäännöspisteen talteen. Moukari kisa oli kulultaan aika erikoinen. Tarkalleen kisan puolessa välissä ruotsalainen 67 metrin moukarimies moukaroi häkin kappaleiksi. Pitkään taivasteltiin että mitä häkille voi tehdä. Lopulta päätettiin että naiset heittää sillä välin keihäskisan kun häkkiä korjataan. Meiki päätti lähteä syömään ja keräämään vähän vastapainoa keskivartaloon. Kävin syömässä ja tulin takasin, huomasin että siellä on just heittovuorossa meikiä edeltävä heittäjä. Ihmettelin että ompa naiset heittäny nopeasti keihäskisansa mutta eipä sitä oltukkaan heitetty. Ei siinä, kerkesin parahiksi suoraan ruokapöydästä omalle vuorolleni jatkamaan kisaa. Kivoja nää heittolajit kun niitä voi harrastaa aivan hyvin maha täynnä. Kisan ensimmäisen ja jälkimmäisen puolikkaan välillä oli taukoa lopulta noin tunti, kyllä siinä jo kokemattoman heittäjän orientaatiota koetellaan.

Kulissi moukarinheittäjä.

Ensimmäinen kisapäivä alkoi onnekkaasti sillä löysin moukarin harjoitushäkistä kimpun neliapiloita jotka jaoin sitten joukkueelle tuomaan onnea, ehkä niissä oli jotain taikaa. Lauantaina Kokkonen kävi lunastamassa Barentsalueen 200 metrin herruuden. Tuuli ei ollut suotuisimmillaan joten sub22 jäi näkemättä mutta uusi ennätys kuitenkin syntyi ajalla 22.05. Lauantaina kilpaili myös Repa pitkissä aidoissa parannellen SB lukemiaan. Tekninen suorittaminen kehittyy koko ajan mutta loppusuoralla suurella työllä treenattu leveä selkä tuntuu aiheuttavan liikaa ilmanvastusta, sijoituksena kolmas. Moukarin heiton leikkimisen ohessa meiki pyöri lauantaina pitkin kenttää kapteenin ominaisuudessa luomassa mukavaa kalottihenkeä ja orientoimassa urheilijoita. Väsy tulee siinäkin hommassa. Ensimmäinen kisapäivä päättyi naisten turvalliseen johtoon ja miehet oli viisi pistettä johtavaa Norjaa perässä.

'

Naisten joukkueen kapteeni Piritta loi Anttiin koko viikonlopun positiivista kalottihenkeä.

Meikien vahva panos jatkui lauantai illan banketissa. Ei sillä tavalla niinkuin ensimmäisenä kuvittelitte, tapahtuma oli kuitenkin lasten banketti osastoa. Banketin päätteeksi järjestettiin kilpailu jossa piti tunnistaa 16 tunnettua henkilöä vähän epämääräisistä kuvista, lähinnä suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia urheilijoita. Neljä joukkuetta tunnisti kaikki. Tasapeli ratkaistiin siten että 30 sekunnin aikana piti antaa vastaukset naisten 100 metrin ja pituuden ja miesten seipään, 3000m esteiden ja 4x100 metrin maailmanennätyksiin. Se oli aika vahvalla panoksella meikin alaa, niinpä voitettiin korillinen karamellejä ja ravintoliuoksia oksennettavaksi seuraavana päivänä ulos. Banketin ruokatarjoilut oli kyllä parhaat mitä meikille on koskaan tarjottu, vaikka oon jo aika monilla paskantärkeillä illallisilla istunutkin. Muutoinkin meidän majapaikka Solvikissa tarjottu ravinto oli huippuluokkaa, siitä huolimatta yhden piti valmistaa aamupalaksi oma puuro. Näin kai on tehtävä jos se tukee omaa orientaatiota. 

Banket Campenin voitto. 

Kokkonen sai käyskennellä nastana maailman miehenä lokkitukassaan, kuten Piritta Antin kampausta nimitti.

Sunnuntai päivä startattiin aikasin. Majapaikasta lähdettiin jo heti kahdeksan jälkeen ja ensimmäiset lajit alko kymmeneltä. Ruotsalaiset pyrki disorientoimaan Suomen joukkuetta soittamalla kentällä skeidaa Ruotsi-rockia. Siinä missä Suomalaisia keljutti niin Ruotsalaisessa katsomonosassa jammailtiin kotoisan rockin tahdissa. Sunnuntaina koitti meikin hetki. Aamuinen klo 10.40 kisa ei meikiä haitannu, vaikka usein vasta herään siihen aikaan kesäsin. Vähän ennen starttia kuului ikäviä uutisia kun Kokkonen totes ettei kykene starttaamaan, nivus kiristi niin että jalka oli vaarassa irrota. Tunsin vastuun laskeutuvan meikin harteille. Nyt meikin pitäis kääntää koko paska, ja vähällä se olikin. Eka puolikas ei tullu vielä niinku parhaimmillaan mutta toinen sitäkin paremmin kuten nykyiselle kestävyysjuoksijalle sopii. Meikin loppusuora teiki vaikutuksen Kokkoseenki. Se totes että viime kesänä meiki tahto alkaa keulimaan leuka pystyssä 250 metrin kohalla mutta nyt oli very solid loppu. Maalin meiki ehti lopulta toisena. Tuon ruotsalaisen ehdin tavoittaa mutta jostain vielä kauvampaa ja vielä kovempaa tuli norjalainen ja heittäyty viime metreillä ohi kuuden sadasosan erolla. Tuloksena 50.70 ja yli puolen sekunnin ennätysparannus. Keskiviikon Karjaan kisasta aika parani melkeen sekunnin. Vihdoin lähti onnistamaan niinku on odotettu, kolmen 9 sadasosan sisään juostun kisan jälkeen. Juoksun jälkipuoliskoon en tälle kesälle voi enää kovin odottaa parannusta, vaan nyt täytyy orientoitua nopeuteen jotta alkupuolisko rullais nopeammin ja kevyemmin. Meikillä tuli muuten eka kertaa oksennus kisan tai reenien seurauksena. Ennen kisaa nautitut ravintoliuokset ja pillerit sai käydä sylkemässä pusikkoon. Oksennukset tuli myös Kokkosen korvanneella Kortelaisella. 

                             

Kirani Meiki

Päivän päätti tietysti pitkätviestit. Mukana meiki ja Repakko, Kokkonen edelleen sivussa. Maaotteluiden voitot oli jo ratkennu Suomelle ennen viestejä joten pahimmat paineet tippu pois. Meikiä kyllä jännitti sillä henk koht. kisan jälkeen ei tuntunu enää jalat kovin tuoreelta. Nyt ymmärrän jos Kokkosella tekee mieli juosta nää viestiosuudet femttifemmaan oman kisan jälkeen. Enimpiä skeidoja meikin housuista kuitenkin karisti Birhanin toisen osuuden loppusuoran revitys joka nosti Suomen asemia. Meiki sai lopulta lähteä ankkuriosuudelle toisena Norjan perään. Olin jo mielessäni voittamassa koko paskaa mutta enpä kyennytkään. Vähän keljutti mutta myöhemmin selvitin että Norjan ankkuri oli tälle kesällä semmonen 22 flat kaveri, ymmärrettävää kai etten kyenny sitä selvältä takamatkalta kääntämään. Viestistä taas meikille toinen hopeamitali kaulaan. Mikä tärkeintä joukkue voitti molemmat ottelut ja naiset vieläpä ylivoimaisesti, siispä vesihautaan ottamaan talviturkkia pois. Kastautumassa sai käydä lag ledare Harry ja meiki ja Piritta kapteeneina. Onpa nyt seki lysti saatu kokea. 

Pitkän viestin remmi: Kortelainen, Meiki, Birhan ja Veli-Matti.

Stafett kvinnor: Julia, Mira, Repa ja Piritta. 

Voittoisa Finska laget

Sofia, paikallinen korkeushyppydiiva. Meikin suosikki hyppääjä. Saatana ku ei erotu rintakarvat. 

Harri lagledare ei voi koskaan luopua kalotti hommista, koska on ainoa ruotsinkielen taitoinen yleisurheiluihminen pohjoisella alueella.

Riku, tulevaisuuden testomaneja, oli mukana vahvalla panoksella kolmessa lajissa. 

Kaikkinensa tämän vuoden kalottiottelu oli varsin sujuvasti onnistunut kokonaisuus. Niin isäntämaan järjestelyjen puolesta kuin Suomen joukkueen matka, valinnoista kotiinpaluuseen. Reissussa ei sattunut isompia uunoiluja vaikka joukkuetta oli kaitsemassa vain kaksi lag ledarea ja yksi kapteeni. Kaksi vuotta sitten Norjassa ledareita oli kolme kertaa enemmän matkassa, silti kommervenkkejä oli riittämiin. 

Tietyllä tavalla tämä kalottiottelu oli viimeinen laatuaan. Ensi vuodesta alkaen Barents urheilussa siirrytään vuorovuosittain kaikkien talvi- ja kesälajien yhteisiin Barents Games tapahtumiin. Näen Barents Games tapahtumat hyvänä kehityksenä. 2014 on talvikisojen vuoro Norjassa ja 2015 on kesäkisat Oulussa. Tämä tarkoittaa siis sitä että yleisurheilu tulee saamaan tukea kalottiottelu kustannuksiin vain joka toinen vuosi. Suomen tapauksessa on kysymys opetusministeriön maksamasta tuesta. Perjantai illan barents möötessä Suomen, Ruotsin ja Norjan yleisurheilu ihmiset olivat yksimielisiä siitä, että selvitetään jokavuotisten kalottiotteluiden jatkamisen mahdollisuutta. Ottelut voidaan toki järjestää vuosittain, mutta kysymys on siitä riittävätkö joukkueiden taloudelliset resurssit välivuosina osallistumiseen ilman tukirahoja. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä että välivuosina piirien ja urheilijoiden osuudet kisamatkan kustannuksista nuosisivat. Yksi selvitettävä vaihtoehto on se että yleisurheilu hyväksyttäisiin mukaan myös talvikisoihin, näin oteltaisiin joka toinen vuosi hallissa. Tässä vaihtoehdossa etuna olisi se että yleisurheilu säilyttäisi asemansa jokavuotisen tuen piirissä, ainoana lajina. Ensi vuoden ottelusta ei siis tällä hetkellä ole vielä tietoa, seuraava varma ottelu on 2015. Ylemmältä taholta barents komiteasta tuli myös ehdotelmia erillaisista ikärajoista ja lajiohjelman karsimisesta. Nämä ajatukset ovat huolestuttavia mutta kokouksessa vallitsi vahva yksimielisyys siitä että mieluiten jatkaisimme kalottiottelua nykyisillä säännöillä ja käytännöillä. Lopultakin kokouksessamme pystyimme vain ilmaisemaan lajimme yhteistä tahtotilaa ja lopulliset ratkaisut tehdään ylemmällä taholla barents komiteassa. Toivottavasti yhteistä näkemystämme kunnioitetaan komiteassa ja selvitystyöt etenevät nopeasti, sillä näissä asioissa vuosi on lopultakin lyhyt aika. Toivottavasti tapaamme myös vuonna 2014 kalottiottelun merkeissä 

- Vahvasta panoksesta kiittäen Captain Meiki