Press release 26.7 18.20

Se oli siinä. Löydyin sittenkin Kaartisen kanssa samasta päästä tuloslistaa, eli listan hänniltä ja nimen perässä DNS. Vasemman jalan reiden lähentäjät kiristi ja aristi niin kovasti etten kyennyt juoksemaan suomenmestaruudesta, vaikka viimeiseen asti yritettiin. Lopullisen päätöksen kisasta vetäytymisestä tein vasta juuri ennen callingtelttaa. Uhka oli tiedossa että näin saattaa käydä. Jo pitkään kesän mittaan kiristellyt nivusen alue alkoi aiheuttaa enemmän ongelmia viime viikkojen aikana. Jouduin vetäytymään myös kalottiottelun 400 metriltä vaikka edellispäivänä olin vielä voittanut 200 metrin kilpailun. Viime tiistaina tein varsin onnistuneen viimeisen orientaatioharjoituksen mutta keskiviikkoaamuna nivus oli ärtyneenpi kuin aikaisemmin koko kesänä. Huoli oli tässä vaiheessa jo suuri mutta julkisuuteen siitä en vielä halunnut lausuntoja antaa. Kaksi päivää ennen kisaa tilanteen ollessa tämä, ei voinut juuri muuta kuin ihmeparantumista toivoa. Tietysti monia konsteja tilanteen parantamiseksi yritettiin mutta vain kahdessa päivässä ei vielä valtavasti ehdi tapahtumaan. Mitään vakavampaa revähtymää ei lihaksissa voi olla. Kyseessä lienee jonkinlainen tulehdustila. Olen luottavainen sen suhteen että olen jälleen kilpailukunnossa noin kuukauden päästä Ruotsiottelun paikoista karsittaessa ja siellä uskon pystyväni paikkani lunastamaan maaotteluun. Tietysti pettymys on valtava. Liekkö enää koskaan urallani tulee vastaavaa tilannetta jossa suomenmestaruus on lähes tarjottimella. Vaikka alkuerien tuloksia katsellessa voisi alkaa kovasti jossittelemaan, pidän kuitenkin kisasta vetäytymistä oikeana ratkaisuna. Jos olisin lähtenyt yrittämään kilpailemista esimerkiksi puudutettuna olisi vakavampi loukkaantuminen ollut lähes varma. Loppukaudellekkin jää vielä tavoiteltavaa. 200 metrin ennätys pitää siirtää uusille sekuntiluvuille ja Ruotsi-ottelussa olisi oiva paikka vielä korjailla nelosenkin ennätyslukemia.

- Kokkonen

PS: Ei soitella!

Ei voi enää muuta ku irvistellä. 

Niin tultiin samaan tilanteeseen kuin kalottiottelunkin nelosella. Kokkonen joutuu vetäytymään ja ilmoittaa että vastuu on nyt meikin harteilla. Skellefteåssa pystyin vielä vastuuni hyvin kantamaan mutta tällä kertaa paikka oli vielä kovempi, lähdeppä villinkortin miehenä tilastoykköstä paikkaamaan. Ei siinä vaiheessa kuitenkaan auttanu jäädä Kokkosen kohtalon kanssa enempää yskimään. oma hiihto oli lähettävä tekemään. Lopputulemana oli kesän toiseksi paras juoksu ajalla 51.10. Tietysti omaa ennätysty lähdin juoksemaan mutta tuuliolosuhteiden puolesta päivä ei ollut paras mahdollinen siihen. Arvioisin takasuoran reippaan vastaisen painaneen muidenkin tulostasoa. Avasin eka puolikkaan 24 flat Antin kellottamana. Se oli varsin reipas avaus varsinkin tuuli huomioon ottaen. Siinä vaiheessa olin vielä geimeissä kohtuudella mukana. Tuuli teki kuitenkin takasuoran sen verran työteliäämmäksi että 200-300 välin position vaiheessa en kyennyt nostamaan asemiani aivan niinkuin olisin halunnut. Loppusuoralle kaarruttaessa halusin tietenkin tulla viimeiset sata metriä niinkuin skellefteån ennätysjuoksussa. Alkumatkaan oli energiaa kuitenkin tuhrautunut sen verran ettei kalottiottelun veroista lentävää loppua nähty. Erän loppupään taistelu oli tasainen mutta voimat eivät kuitenkaan riittäneet kääntämään erän toiseksi viimeistä sijaa edukseni mutta lähelle se jäi. Vaikka ennätys jäi tulematta pidän kuitenkin juoksua lopultakin ihan kunniallisena. Tyynessä kelissä olisi juoksussa voinut olla ennätys ainekset. Vielä viime kesänä kaukana olleet kaverit olivat nyt paljon lähempänä. Tästä lähetään loppu kesään parantamaan tuloksia nopeuden kautta orientoituen. Vaasan uuden ja helteisen kuuman mondon tuntuma oli hyvin omanlainen. Sen verran vähän aikaa siinä radalla sai viettää etten saanut vielä aivan selville oliko se kimmoisa vai pehmeä vai mitä se oli. Erikoinen kuitenkin. 

- Tiedotuspäällikkö Kaartinen

McKalevankisa-ateria