Ja vessassa haisi valmiiksi kusi...

Käänty ajatusmaailma kerta heitolla nurjaksi kun torstain harjotus meni lopulta tyystin päin persettä. Harjotuskauden ensimmäisen tehointervalli harjotuksen sai laittaa ennen viimistä vetoa poikki koska skeidat tuntemukset akillesjänteeseen oli palannu. Siinä tuli kolme kovaa harjotuspäivää peräkkäin joista keskimmäisenä tein kunnon loikka harjotuksen pitkästä aikaa. Se lienee oli liikaa kun täräytin ylipainoloikat tantereeseen 5-loikka testin muodossa. Hauskaa se oli vielä siinä vaiheessa. Loikkareenin jälkeen kävin vielä hieronnassakin. Ajattelin että hieronta kumoaa kaiken sen rasituksen minkä loikkaaminen aiheutti kehoon. Mutta paskat, kelvoton hieroja lienee oli kyseessä.

Siihen asti peruskuntokausi oli menny varsin hyvin ja usko tulevaisuuten oli ehtiny jo rakentua. Ennen nukkumaan menoa saatto huomata olevansa turhan hyvällä tuulella ja piti aivan muistutella itelleen ettei tässä ole nyt mitään syytä olla erityisen tyytyväinen. No enää ei ainakaan ole. Niin se pieni arkuus akillesjänteen kiinnityskohdassa aiheuttaa sen että lähestulkoon kaikki alkaa keljuttaa. Muutama päivä sitten luulin että tässä saa ihan vaan mukavia asioita raportoida mutta parempia juttujahan sitä sillon kertoo ku vituttaa. Ja parempi tupista omat ongelmansa saman tien kaikkien luettavaksi kuin että jokasen kiusaksi erikseen alkaa noitumaan vaikeuksiaan.

Näissä tunnelmissa niin moni asia on keljuttanu että sain siitä idean alottaa juttusarjan jossa listataan äsyttävimpiä asioita eri aihealueilta, esimerkiksi top 5 ärsyttävimmät urheilulajit. Sitä ennen kertailen kuitenkin asioita jotka on ärsyttäny aivan viime päivinä. Ihan ensimmäisenä keljutti mennä käymään Kemissä perjantaina. Jouduin reenaamaan sauvosaaren salilla jossa nostolava on montuilla ja tangot kieroja. Iso osa kävijöistäkin on täysiä pösilöitä. Sen jälkeen keljutti mennä porukoitten kanssa City Markettiin. Kauppa täynnä uunoja saakeli jotka ruuhkauttaa veikkaustiskin koska niiden asioita täytyy setviä vartin verran ennenku ne on tyytyväisiä. Kaupassa käydessä keljuttaa myös äitin tapa ostaa kaikkea tarpeetonta, kuten Cokista ja mudcakea tällä kertaa.

Lauantai aamuksi lähin kokoukseen Helsinkiin, se meni helpolla. Sen jälkeen piti lähteä isoon viinakauppaan meren taakse. Sopivasti oli risteilylahjakortti tätä kauppareissua varten olemassa. Rautatientorin kulmilta hyppäsin ensimmäiseen spåraan jossa oli laivan kuva, sen enempää asiaan perehtymättä. Pian sain huomata että nyt tultiin ihan väärään terminaaliin, mistä lähtee vaan punasia laivoja. Tunsin itseni täydelliseksi uunoksi. Onneks oli ruhtinaallisesti aikaa etsiytyä sinne oikeaan. Oikeaa satamaa lähestyessä joku akka huuteli autosta varotuksen sanoja että laivan lakanoista saattaa löytyä eritteitä jo valmiiksi. Alko hirvittää. Hyttiin tullessa totesin välittömästi että ainaki vessassa haisee kusi jo valmiiksi. Lakanatki tutkin kuten neuvottiin, jotain karvoja siellä oli jo ennestään mutta vitut niistä. Eikai se oo ihme jos ne hytit siivotan kunnolla noin kerran vuodessa. Muutenkin sisustus vaikutti parhaat päivänsä nähneeltä mutta ei se humalaisia haittaa, joita suurinosa matkustajista on. Ite en ollu, jo kolme viikkoa sitten tuntu siltä että hippakiintiö on tullu toistaseksi täyteen. Joskus on ihan vitsikästä kattoa kun ne on muut jotka sammuu laivan käytäville kuin ite. Noin kokonaisuutena arvostellen meininki laivalla tuntu siltä niinku olis ollu helvetin isossa Roipparissa. Rovaniemeläiset tietää.

Viime syksyisellä Tallinnan vierailulla sopeuduin paremmin suomalaisturistien joukkoon.

Tallinnassa päivä oli jälleen harmaa. Sellainen se on myös mielikuvissani. Koskaan en oo nähny siellä auringon paistavan. Liekkö siellä leijailee vielä joku neuvostoliiton aikanen savusumu. Ihmiset siellä vaikuttaa sutkeilta, ainaki ne taksikuskit jotka on ensimmäisenä turisteja satamassa vastassa. Alotin aamun juomalla kaljaa. Siihen johti aamupala ravintolan valinta joka sattu olemaan joku panimoravintola. Hyvää kaljaa, ne kuulu seisovaan pöytään. Isossa viinakaupassa asioiminen on aina mahtavaa. Suomalaiset on ymmärtäneet sen asian aivan oikein. Vaikka tuliaislastista en mitään juonukkaan niin silti ne siiderit tuottaa iloa vaikka pysyivätki purkeissaan. Paitsi sillon kun niitä joutuu kantaa selkä vääränä laivasta junalle. Nyt kaikki uudet pullot on jo nätisti hyllyssä. Soitellaan!

- Eemeli
____________________________________________________
Joku ilmeisesti itsensä loukatuksi kokenut henkilö kävi konkreettisesti jakamassa juttuni Sauvosaaren punttisalin seinälle.

Liekkö on kyseessä joku punttisalin pukuhuoneessa vaatteitaan pesemässä käynyt tai sitten burmalaisten kavereita jotka piirtävät itseensä tussilla tatuointeja. Johan siitä oli tovi vierähtänytkin kun joku on edellisen kerran suivaantunut meikin kirjoituksista. Ei siinä.