Meno matkalla hirvitti ajella läpi erämaiden. Ne on vihamielisiä seutuja. Uskonnoliset fundamentalistit asuu siellä, täynnä vihasia lestadiolaisia ne tienoot. Oikein saatoin aistia sen. Mitä lie Korpelan uskontoa vielä vaalivat siellä. Ajatella jos ois auto simahtanu sinne, täynnä kaljaa ja syntisia miehiä. Ilmeisesti näiden tuntemusten vaikuttamana koin samana iltana jonkinlaisen uskonnollisen herätyksen ja sammumisen pingviiniviinan ja uskonnollisen musiikin avustukselle.
Positiivisena miehenä saatoin aamulla todeta rahojen säästyneen aikaisen nukkumaanmenon ansiosta. Samoin rinteeseen lähteminen suju seuraavana päivänä yskimättä. Se oli hyvä käydä entisen maajoukkuemiehen kans skimbaa, joka tosin nykyään tahtois joka toisen laskun jälkeen kaljalle. Rinteestä takas tullessa muut äljöttää edelleen sohvalla samoilla sijoillaan kuin lähtiessäki. Ilmeisesti parasta mitä ne tietää on istua autistisena helevetin paskasessa kämpässä kellon ympäri ja kärryyttää pekonia parin tunnin välein. Sohvalta kerrotaan että laskettelu ei oo oikeeta urheilua kun hissi vie ylös ja painovoima tuo alas, oman kokemuksen lajista rajoittuessa siihen että mäen päältä otetaan ipuhelimella kuva kun on niin hurjaa laskea alamäkeen, sitten aurataan alas hitaammin kuin hissillä kestää ylös ja kaadutan kaks kertaa matkan varrella. Heitin haasteeksi että otappa minuutiksi syöksyasento ja kerro sen jälkeen tuntuuko missään.
Toisena iltana kello alko käymään jo puolta yheksää kun kattelin että menikö tämä nyt aivan autistien i-hippaamiseksi, eli katotaan ipuhelimia ja toisille kommunikointi on lähinnä pahan olon valittamista. No mutta kylläpä siitä muutki ehti hyvin reipastumaan. Kapakissa ihmeteltiin että onko täällä joku Jukka Poikien kokoontumisajo, saman näköstä jengiä kämppä puolillaan. Solonen ja Kosola veti keikan siellä sinä iltana. Tungeksin lähemmäs lavaa ja samalla Jukka Pojat ja Jäbäleissönit osotteli että nastat viikset jätkällä. Nyökyttelin vaan että jeejee mutta sisimmässä vitutti. Ennen ei ollu mun viikset saanu samanlaista vastaanottoa. Nyt olin niinku one of them Jukka Poikien mielestä. Viiksien lisäksi kun oli vielä nastat tennarit ja joku lyöny skeittaus tarran perseeseen niin menin täydestä siinä seurassa. Seuraavana päivänä leikkasin viikset helevettiin. Pitää varmaan lähteä roippariin että toipuu hippishokista.
Jukka Poika imitaatio aamuyöstä.
Tällä reissulla sain määriteltyä afrerskin. Afterski on sitä että juodaan muovituopista ylihintasta kaljaa ja noussaan toppahousuissa heilumaan penkin päälle.
Teeskentelin afterskiitä.
Kirjottelen muuten nyt eka kertaa uudelta koneelta. Entinen hipattiin lopullisesti kappaleiksi. Eipä siinä kuitenkaan vahinkoa tullu sillä se ois pitäny pian vaihtaa kuitenki, kohta viisvuotias vanhus. Windows kasin kanssa menee kuitenki maltti.
T: Meiki (Eemeli), Vittu Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti