Banketkampen

Nyt on taas semmoset jutun aiheet että saa herkimmät pyöritellä onko oikein että hän kirjoittaa näin vaikka toimii urheilun luottamustehtävissä. Otan riskin, tälle tarinalle oli tilausta.

Ette usko kuinka huonosti saattaa ihminen voida maanantai aamuna. Tai ehkä läsnäolleet saattaa uskoakin. Aamupala nukuttiin sujuvasti ohi mutta ei siinä, en olis kyllä pystyny syömäänkään. Ja hotellista pitää tietysti lähteä 12 mennessä ja yhdeksi hankkiutua junalle. Lähes mahdotonta siinä tilassa. Ennen lähtöä yskin limelonkeron väristä oksennusta pari kertaa. Matka presidentistä juna-asemalle ei oo hirveen pitkä, silti piti kerätä voimia noin 50 metrin välein. Jotku kyseli tarvitsetteko apua, onko teillä terveydellisiä ongelmia? Ei ole, tilapäisiä vain ja jos kantasit kassit junaan se auttais. Ei kannettu. Asematunnelissa yritin nauttia aamupalan mäkkärillä, en pystyny siihenkään. Muutama ranskanpottu ja kerran purasin hampurilaisesta ja se oli siinä. Ravintolasta lähtiessä sain oksentaa lähimpään roskikseen ja vielä seuraavaksi lähimpäänki. Loppu matkan laiturille suunnittelin roskakorin väli kerrallaan. Ei junassakaan helppoa ollu, mihinkään ei mahtunu makaamaan ennen seinäjokea. Vielä neljän aikaan sai käydä vesassa yrjöllä. Suurin osa meni pyttyyn ja vähän housuille. Seinäjoelta Ouluun nukkuminen vähän helpotti. Kellon lähestyessä puolta yötä ja junan Rovaniemeä aloin uskomaan että taidan sittenki selvitä.

Aamulla ihmetytti että missä vaiheessa se näin äärimmäiseksi meni. Huonekaveri tiesi kertoa että ennen jatkoille siirtymistä kävin huoneessa ja kippasin neljäsosa pullon terävää kerralla. Pari tuntia myöhemmin takas palatessani pyrin majottumaan tyynyn kanssa hotellin käytävälle mutta meikit saatiin kuitenki houkuteltua omaan sänkyyn. Se vaikuttaa siltä että kerran puolessa vuodessa käydään äärirajoilla. Loppu vuosi pysyy varmaan sitten taas paremmin hanskassa.

Tallinnassa sai kahella eurolla ärrältä kelvollisia hotdogeja. Hyvä keksintö, suomessa ne ois vähintään vitosen. 

Tässä oli siis kyse meikin nelipäiväisen loman loppu huipennuksesta Ruotsi-ottelun banketissa. Loma alko vierailulla neuvostoliiton puolella Tallinnassa, perinteisen suomalaisen viinaturismin merkeissä. Siinä sivussa yritin vuorokauden aikana hieman avartaa käsitystäni Tallinnasta. Mielikuvieni Tallinnassa miesten pääelinkeinona on ajaa pimeää taksia eikä aurinko paista koskaan. Aurinko tuijas silmään kuitenki niin että vitutti ja muutamia muitakin ammatteja huomasin virolaisilla olevan. Kauneimmat naiset pääsee hotelliin töihin ja miehet on kapakoissa portsareina. Olivat muka niin tähellisinä yhen karvalakkikapakkansa ovella etteivät päästäneet Harria sisään uusissa Niken tossuissa vaikka ne oli nastat kengät saatana. Yhtenä hienoimpana kulttuurielämyksenä oli ajaa simolaisiin Salmelan onnikoihin verrattavilla johdinautolla pitkin kaupunkia. Luulin ettei niitä löydy enää muualta ku Transnistriasta. Johdinautoajelulla näki sitä todellista Tallinnaa mikä on vielä aika paljon Breznevin ajan näköstä. Ajellessa huonohampaiset Tallinnalaismiehet tarjos kaljaa ja kerto käyneensä Suomessa töissä.

Ostimme alkoholia klo 21 jälkeen.

Se on jännä homma tää teräväturismi, toisaalta yks hienoimmista turismin muodoista mutta silti vähän noloa. Se on hienoa omistaa monta laatikkoa siideriä ja tuntea tulevaisuutensa turvatuksi mutta samalla pikkusen hävettää roudata niitä ihmisten ilmoilla selkä vääränä. Satamasta palaaminen on aina se reissun vaikein osa. Ryttyytin sillä hätäsellä kaljakärryllä tuliaisia pitkin mukulakivikatuja ja yli raitiovaunukiskojen, niin vittu ne laatikot levis pitkin Mannerheimintietä. Siinä kohtaa petti psyyke niin että päätin lähteä Janakkalaan mökille rauhottumaan vaikka olin suunnitellu muuta. Vielä Riihimäen asemalla yks vettyneistä laatikoista lasahti lopullisesta ja lonkerot pyöri pitkin ratapihaa. Selvisin kuitenki Janakkalaan asti kasaamaan psyykettä.

Lauantaina ennen Helsinkiin paluuta käytiin arvovaltaisen valtuuskunnan kanssa seuraamassa Vattenfal seuracup-finaaleja Janakkalassa. Hieno tapahtuma, en ymmärrä miks tähän mennessä edustamani seurat Kemissä ja Rovaniemellä ei ole osoittaneet kiinnostusta tätä tapahtumaa kohtaan. Loppu reissu meni sitten Ruotsiottelua seuratessa. Joukkueiden taistelu oli varsin positiivisvireistä, vaikka aikuisissa niukat tappiot tulikin. Erityisesti mieleen jäi naisten kympin kaksoisvoitto huimilla ennätysparannuksilla sekä Sandra Eriksonin taistelu Merah Bahtan kanssa tonnivitosella. Että tämmösten vaiheiden kautta palasin eilen puolilta öin kämpille, tuliaislasti huomattavasti keventyneenä ja uuden ennätyksen kanssa, neljä iltaa refresmenttiä putkeen. Nyt lähen järjestää pennuille kisat ja huomenna alan itekki reenaa, hävettää tää maha saakeli.  

- Meiki (en kerro kuka)