Meiki-Dottir

Jonku verran on viimesimmästä blogiraapasusta aikaa, ja jonku verran on myös asioita sen jäläkeen tapahtunu. Aiankolisteluista ja radan kiertämisestä on merkkejä ennää kellastuvilla harkkapäiväkirjan lehillä. Lopettamiseen oli yksinkertanen syy: tympäsi ku jakokulumaa opiskelevat esiteinit näytteli piikkarinpohojia maaliviivalla. 

Puolitoista vuotta puuhastelin sen jäläkeen ja yritin kasvattaa hauista mummon runsaalla rasvalla kuorrutetuilla kuhafileillä. 2016 vuojen tammikuusa tuli muutos.

Nousin On Rampille.

 

Meiki-Dottir

Eli suomeksi alotin crossfitin. Niin kuin jokainen crossfitin alottanu ex-urheilija, luulin minäki olevani kovassa kunnossa. Sitte vertailin reenituloksia wodconnectissa muihin crossfittaajiin, eli perheenäiteihin ja hiihtoharrastajiin, ja saakeli eihän mulla ollu mittään saumaa! Ketutti. Kuitenki sattu niin, että ”Iso-D” joskus katto meikin irvistelyä boksilla ja halus raapustaa mulle pari reeniä ruutupaperille. Vieläkkään en oo täysin varma, että aistiko se himmeän minua ympäröivän crossfitatleetin auran (naurua), kyllästykö se mun irvistykseen, vai oliko sillä vaan tekemisen puutetta.  (todennäkösin vaihtoehto)

 

Meiki työntää. Höpöksihän se mennee

Joku on joskus sanonu, että crossfit on järetöntä, koska siinä vejetään joka päivä täysiä. Tullaan ylikuntoon ja kaikki ominaisuuet tippuu. Vasta-argumentiksi voin aukasta vähän meikin ommaa harjottelua: 

Ma: lepo tai lenkki

Ti: painoja ja metconi kovvaa

Ke: skilssejä ja metconi aika kovvaa

To: Täysiä

Pe:  Lepo tai lenkki

La: Painoja ja metconi kovvaa

Su: Kovvaa tai täysiä

Niinku ylläolevasta mallista voi huomata, täysiä ei mennä läheskään joka päivä.

No enivei  jumppasin kesän ja tein huviksi muutamat karsinnat ja pääsinki vahingossa Unbrokeneihin kilpailemmaan. Olin varmaan ainut ihminen joka tuuletti ku ekat lajit julukastiin: hiihtua ja vauhitonta pittuutta. Silti yllätyin ku tuloslista näytti  tältä:

Ekat CF-kisat ja vahingosa ekan päivän jäläkeen piikkipaikalla.

Lappalaiset ei ylypisty. Meille on jo päiväkodissa työnnetty hiekkaa nennään tai annettu lumipesuja ja sillä tehty seleväksi, että parempi katella kengän kärkiä ja vaivaantua jos joku kehhuu. Jos ei oo sillä vielä ymmärretty, niin viimestään hullut ja hampaattomat lappalaismummot on kärpäslätkä vasemmasa ja kaulin oikiasa käesä polokenu niin pieneen lauanrakkoon että  on menny perille. 

Ylypistymisen sijjaan meni skeidat housuun. 

Yllämainitun kultturiperimän lisäksi  tämä johtui myös vuosien työmäärästä ja kesytetystä raudasta, joka oli jättänyt lähtemättömät jälkensä kilpasiskojen vartaloihin. Jotenki aina oon kuvitellu olevani iso ja leviäharteinen. Viimes oon tuntenu itteni näin pieneksi ja siroksi ala-asteella, kun vettiin vaan viis leukaa.

Pääsin yhteiskuvaan crossfitatleetin (renkaissa) ja crossfitjumalan (vasemmalla) kanssa

Bikinivitness-meiki

Vaikka toisen päivän lajit sisälsi käsilläkävelyjä ja muita sirkustemppuja, onnistuin jotenki rimpuilemmaan itelleni semmosen sijotuksen, että Koskisen Essi joutu hakkee mut suihkusta b-finnaaliin.

Meiki levällään ring mu:n jälkeen

Parin päivän päästä kilpaillaan taas. Puuhastelin itteni Winter Wareihin, jossa ratkotaan Suomen kovakuntosimman atleetit. Siellä tärähtää, jos ei muuten niin tanko leukaan huonossa nostossa ja ohta lattiaan ku tipahan renkaista. 

Hienommat kuvat lainattu luvattomasti valokuvvaajatalentti Sami Vaskolalta

Soitellaan

t Meiki (Repa)