Tänään ollaan jo Lontoon seitsemännessä kisapäivässä, illan finaaleina kilpaillaan miesten kolmiloikka, naisten 400m aidat ja miesten 200m.
Niin miesten kuin naistenkin sadan metrin kilpailut olivat lopulta hyvin yllätyksellisiä. Uskon että tietty yllätyksellisyys näkyy myös tämän päivän 200 metrin tuloksissa. Wayde Van Niekerkiä pidettiin 200m ennakkosuosikkina siinä missä ratakierroksellekin. Nelosen Van Niekerk hoiteli, ehkä jopa hieman säästellen mutta 200 metrin välierissä hän joutui tiukoille. Finaalipaikka irtosi vasta aikavertailun kautta. Välierän perusteella näyttää että Van Niekerkille on käymässä samoin kuin LaShawn Merritille viime vuonna Riossa. Merrit lähti 200 metrille tilastoykkösenä mutta 400 metrin kierrosten uuvuttamana hiipui finaalissa viidenneksi. Kovimmatkaan mestarit eivät ole immuuneja väsymykselle. Edellinen onnistunut 200 ja 400 metrin tuplaus nähtiin Atlantassa 1996 Michael Johnssonin tekemänä.
Trinidadin Jereem Richards on onnistunut säilyttämään USAn yliopistokauden kunnon MM-kisoihin asti. Richards voitti sekä alku- että välieränsä erittäin vakuuttavaan tyyliin. Samoin vakuuttavasti välieränsä hoiteli Ramil Guliev. Guliev on tänä kesänä jo parannellut 100 metrin ennätystään ja liittynyt 10 sekunnin alittajien joukkoon. Niinpä edellytykset myös 200m ennätyksen, 19,88, uusimiseen tämän päivän finaalissa ovat erinomaiset. Sekä Guliev että Richards tulevat 200 metrille tuoreina, ilman 100 metrin saati 400 metrin rasituksia.
Isaac Makwalan tapaus on herättänyt paljon huomioita. Makwala asetettiin 48 tunnin karanteeniin noro-virus epäilyn vuoksi Britannian terveysviranomaisten toimesta. Makwala itse on kertonut ettei ollut sairas, hän oksensi vain kerran. Kieltämättä eiliset 200 metrin suoritukset Makwalan tekeminä eivät näyttäneet sairaan miehen juoksuilta. Ensin yksin juostuna aikakokeena 20,20, jolla lunastettiin välieräpaikka. Seuraavaksi radalta yksi juostuna ensimmäisen välierän kakkosena suoraan finaaliin. Uskon että tänään finaalissa näemme Makwalan koston ja mies ottaa mitalin, todennäköisesti pronssisen. Makwala on kauden tilastokärki ajalla 19,77.
Merkille pantavaa oli että välierän nopeimman ajan 20,12 tehnyt Isiah Young pääsi juoksemaan reippaassa myötätuulessa, +2,1. Uskon että Young jää niukasti mitalikyydistä ja löytyy sijoilta 4-5. Finaalissa tuskin tulee voittoajan osalta menneiden hurjien vuosien veroinen, mutta kilpailu todennäköisesti on sitäkin tasaisempi. Voittoajan ennustan olevan 19,85 kieppeillä, kentien kaikki kolme mitalista rikkovat 20 sekuntia. Veikkauksen supertriplaan heitetään rivi Jereem Richards, Ramil Guliev, Isaac Makwala.
Miesten kolmiloikassa on hyvät mahdollisuudet nähdä kisojen ensimmäinen kolmoisvoitto, niin vahvoina suosikkeina USAn hyppääjät lähtevät finaaliin. Christian Taylor on jo nelinkertainen arvokisavoittaja. 18 metriä on puhkaistuna tälle kaudelle ja maailmanennätyksestä puhutaan. Myös Will Clay on hypännyt 18 metriä tälle kaudelle, tosin myötätuulen turvin. Clay on yleensä toiminut Taylorin perintöprinssinä hoidellen himmeämmät mitalit kotiin. Karsinnassa ei juuri ihmeitä nähty, mutta karsinnan ykkösenä homman hoiteli mukavan ilmavasti kolmas Yhdysvaltalainen Chris Benard tuloksella 17,20. USAn kolmoisvoittoa horjuttavat lähinnä nuoret Kuubalaiset Christian Napoles ja Andy Diaz. Parhaan Kuubalaisen Pedro Pablo Pichardon paikallinen yleisurheiluliitto jätti luonnollisesti valitsematta. Vaikka Suomen urheiluliittoa paljon parjataankin, se ei vielä kuitenkaan ole onnistunut aiheuttamaan urheilijoiden maastapakoa, kuten Kuubassa. Supertriplassa USAn kolmoisvoitto luetellussa järjestyksessä ei paljoa anna, mutta voihan koittaa järjestellä sijoituksia hieman uudelleen ja hakea yllätystä.
Naisten 400 metrin aidat ovat lähestulkoon anybodys game. Välieristä kaikki etenivät finaaliin ajat 74 sadasosan sisällä toisistaan. Dalilah Muhammad juoksi USAn mestaruuskilpailuissa ennätyksensä 52,64 kaikkien aikojen tasokkaimmassa kilpailussa. Sittemmin Eurooppaan siirryttyään Muhammed ei ole onnistunut alittamaan edes 54 sekuntia, ei lähellekään. Myös Cori Carter alitti 53 sekuntia Muhammadin vanavedessä, hän kuitenkin voitti Monacon timanttiliigan hyvällä ajalla 53,36. Vaikka Zuzana Hejnova ei alkukaudesta ihmeitä tehnyt, niin vain jälleen kerran hän näyttää nousevan juuri MM-kisojen aikaan huippukuntoon. Hejnova otti vakuuttavat voitot niin alku- kuin välieristäkin. Suorituksista paistoi ennen kaikkea tekninen varmuus. Vaikka Yhdysvaltalaiset voivat olla juoksuvoimaisempi kuin Hejnova, juuri tekninen varmuus on Hejnovan valtti. Aitarytmien kanssa kompasteluun kaatui mm. Shamier Littlen kilpailu välierissä, USAn mestaruuskilpailuiden hopeamitalistin. Jos tästä ympäri pyöreästä kilpailusta onnistuu nappaamaan supertriplan kiinni, saattaa irrota hyväkin kerroin. Heitän seuraavan rivin, Zuzana Hejnova, Dalilah Muhammad, Ristananna Tracey.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti