Kiova 2025

 Yöjunalla Ukrainaan

Alkuperäinen suunnitelma oli matkustaa Ukrainaan sodan päättymisen jälkeen. Luulin ettei maahan voi matkustaa ulkomaalaisena siviilinä. Mutta paljastuikin että Visit Ukraine toivottaa turistit lämpimästi tervetulleeksi maahan. Sitten tulikin jo kiire matkustaa maahan näkemään Ukrainalaisten arjen todellisuus ennen kuin sota loppuu.

Matkustin Kiovaan Varsovan kautta yöjunalla. Monia muitakin junayhteyksiä on mutta vain yksi suora yöjuna Varsovan ja Kiovan välillä. Busseja liikennöi myös monia ja ne ovatkin huomattavasti halvempia, eivätkä edes hitaampia.

Junaliput hankin Polrail -palvelun kautta. Se on käytännössä ainoa ulkomaalaiselle mahdollinen tapa hankkia liput yöjunaan, ellei ole kontakteja Ukrainassa, joka voi hankkia liput puolestasi. Ukrainan rautatieyhtiöltä ostaaksesi on käytännössä tunnistauduttava Ukrainalaisin pankkitunnuksin. Järjestely on tehty lippujen jälleen myynnin estämiseksi kysynnän ollessa kova. Liput tulevat myyntiin 20 päivää ennen lähtöä ja makuupaikat myydään loppuun nopeasti. Polrailin palvelulle tuli melkoinen hinta, mutta ainakin se toimi luotettavasti. Matkalipuissa luki hinta 32€ / suunta, mutta kokonaishinta joka Polrailille tuli maksettavaksi oli noin 270€. Matkaliput noudin Varsovasta noutopisteeltä lähtöpäivänä. E-lippuvaihtoehtoa ei ole.

Yöjuna lähti Warszawa Wschodnian, eli Varsovan itäiseltä rautatieasemalta klo 17.49. Junaan noustessa vaunuisäntä katsoo liput ja passit ja pitää liput itsellään. Kalusto on klassisen vanhaa, joissa matkustetaan kolmen hengen hyteissä. Hytit voivat olla myös sekaosastoja, kuten paluumatkalla oli.

Olipa kerran Intialainen, Ranskalainen ja Suomalainen. 

Tunnelma vaunussa oli yllättävän kansainvälinen. Oman hyttini jaoin Ranskalaisen ja Intialaisen kanssa. Myös hytillinen muita suomalaisia oli. Matkalle lähtiessäni en odottanut ystävystyväni mutta 17 tuntia samassa hytissä saa tutustumaan. Ranskalainen oli lähtenyt matkaan ilman paluulippua tarkoituksenaan liittyä vapaaehtoisena Azovin prikaatiin. Intialainen puolestaan asui New Yorkissa ja hänellä oli Ukrainalainen vaimo. Hän oli nyt matkalla ensimmäistä kertaa vaimonsa kotimaahan ja jatkoi vielä matkaansa Kiovasta Zaporižžjaan.

Chełm, viimeinen asema ennen Ukrainaa. Jännitystä on ilmassa. Valtioiden rajat tuntuvat konkreettisemmilta kuin koskaan.

Matka on pitkä ja rajalla seisoessa menee useampi tunti. Ensin puolalaiset tarkastavat passit. Sen jälkeen ukrainalaiset tarkastavat passit vielä pidemmän kaavan mukaan. Pakolliseksi mainittu sotatilariskit kattavaa matkavakuutusta ei kukaan kysynyt missään vaiheessa. Se on melko edullinen hankinta, 3-5€ per päivä.

Myös huumekoira kulki vaunut läpi ja kolmannen kerran hytin ohi kulkiessaan merkkasi meidät. Suloinen huumekoira tuli minun ja ranskalaisen väliin istumaan ja jäi tuijottamaan ranskalaista. Rajavartija tiukkasi, onko poltettu pilveä. Ranskalainen myönsi, että on kaksi vuotta sitten viimeeksi. Sitten alettiin levittelemään tavaroita mutta mitään kiinnostavaa ei meiltä löytynyt.

16 centin metrolippu - zetoneista lähimaksuun

Aamulla saavuttiin Kiovan Pasazhyrskyin asemalle noin klo 11 kymmenisen minuuttia aikataulusta myöhässä. Junan ikkunasta sota ei vielä suuremmin näkynyt. Joillain silloilla oli vartioasemia. Irpinin kaupunkiin oli rakentumassa tyylikkäitä uusia kerrostalokortteleita sodan alussa vaurioituneiden tilalle. 

Asemalta hankin Kyiv Starin Sim-kortin ja käteinen raha vaihtui läheisessä kauppakeskuksessa. Käteistä rahaa ei juuri tarvinnutkaan, sillä korttimaksaminen on yhtä yleistä kuin Suomessa. Muistaako muuten joku vielä Kyiv Starin, kun vuosituhannen alussa se tarjosi palvelun, jonka kautta saattoi netistä lähettää ilmaisia tekstiviestejä? Silloin en ymmärtänyt, että sehän on ukrainalainen matkapuhelinoperaattori. Telian asiakkaille Ukrainan vierailu on helpompaa, sillä Telian liittymiä saattoi käyttää Ukrainassa ilman lisäkuluja.

Ilmeisen tuore muutos Kiovan metromatkustamisessa on, että zetoneista eli poleteista on hiljattain luovuttu tai ollaan luopumassa. Tästä en löytänyt mainintaa ennalta netistä vaan Visit Ukrainekin neuvoi polettien ostoon. Mutta kun olin menossa lippukopille zetoneita ostamaan, täti huitoi pois ja osoitti automaateille. Automaattien kanssa törmää siihen ongelmaan, että ei pysty ostamaan mitään, jos ei ole käyttäjätiliä Kiovan joukkoliikenteen lipunmyyntijärjestelmään. Voit yrittää rekisteröityä automaatilla, mutta sekään ei onnistu, jos et saa matkapuhelimeen vahvistuskoodia läpi. Tästä selvittiin sillä, että paikallinen matkustaja osti minulle paperilipun kun annoin hänelle rahaa.

Matkustaessa huomasin, että osa porteista on varustettu lähimaksulaitteilla. Tämä ratkaisi lipunosto-ongelman. Joka asemalta voi kulkea porteista sisään maksamalla matkan lähimaksulla. Yhden metromatkan hinta on 16 centtiä riippumatta sen pituudesta. 16 centin hinta kannustaa jo joukkoliikenteen käyttöön. Kenenkään en enää huomannut käyttävän poletteja.

Sodasta tulee henkilökohtaista

Rautatieasemalta tullessa saavutaan Khreschatykin metroasemalle, aivan Kiovan ytimeen. Lyhyen kävelyn jälkeen tullaan Maidanin aukiolle. Ensimmäisenä tulee vastaan muistokulmaus, jossa kymmenet tuhannet liput, kuvat ja muistoristit seisovat kaatuneiden muistoksi. Pian muistokulmauksessa päivystävä veteraani johdatti minut pienen Suomalaisten osion luo. Sain heti vastauksen minua mietityttäneeseen kysymykseen.

Suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden muistolle.

Olin lukenut muutamia kirjoja Ukrainasta ennen matkaan lähtöä, mukana kaksi vapaaehtoistaistelijan kertomusta. Toisen kirjan tarina loppui vuoteen 2023 ja jäin miettimään, mitä on tapahtunut sen jälkeen. Onko mies hengissä, onko hän palannut takaisin Ukrainaan? Oletin että hän tulee palaamaan. Ja siinä hän oli, kuvana muiden kaatuneiden joukossa. Tuntui kuin joku läheinenkin olisi kaatunut, vaikka enhän minä häntä oikeasti tuntenut. Mutta kuitenkin saman ikäluokan kaveri samalta puolelta suomea.

Uuden ranskalaisen ystäväni kanssa kiersimme muistokulmausta monta kertaa etsimässä eri kansalaisuuksien ja joukko-osastojen muistopaikkoja. Molemmilla pyöri sama ajatus mielessä, päätyykö hän yhdeksi kuvaksi muiden joukkoon. Sodasta tuli heti kerralla paljon henkilökohtaisempaa.

Jonkun isä.

Muistoalueet eivät suinkaan rajoitu vain Maidanin aukiolle. Pyhän Mikaelin luostaria kiertävässä aidassa on satoja metrejä pitkä muistoseinä. Se on paikka, jossa usein voi nähdä presidentti Zelenskyin laskemassa muistoseppeleitä yhdessä vierailevien ulkomaalaisten valtion päämiesten kanssa. Mikä minut yllättikin, oli jo vuonna 2014 kertynyt valtava kaatuneiden määrä. Mikä Euroopassa kuviteltiin silloin matalan intensiteetin paikallisena konfliktina, oli jo täyttä sotaa. 

Hotel Ukraine - ilmahyökkäykset aitiopaikalta

Majoituksen olin hankkinut kuuluisasta Hotelli Ukrainasta, mistä niin monet uutiskuvat Maidanin aukiolta on kuvattu. Halusin varmistaa parhaat näköalat ja varasin 4 huoneen sviitin, kun se oli mahdollista 80€ / yö hintaan. Jälkikäteen saatoin todeta ettei, niille kolmelle muulle huoneelle ollut juuri käyttöä. Mutta ainakin saattoi tähystää ilmahyökkäyksiä parvekkeelta kahteen suuntaan.

Ennen matkaa oli ladattu ilmahälytysapplikaatio Alert!.  Ilmahälytyksistä varoittamisessa applikaatiot ovat tärkein menetelmä. Kaupungissa on monia alueita, joille ilmahälytyssireenit saattavat kuulua vain etäisenä kaikuna kaukaa. Metrossa matkustaessa ilmahälytys voi jäädä kokonaan huomaamatta. Ilmahälytyksen aluksi sireeni huutaa muutaman minuutin. Hälytyksen loputtua ei tule vaara ohi -merkkiä, vaan hälytyksen päättymisestä ilmoitetaan vain applikaatiolla. Tämä oli käytäntö Kiovan alueella mutta käytännöt voivat vaihdella Ukrainan eri alueilla.

Ilmahälytyssireeni Maidanin aukiolla.

Ensimmäinen päivä loi pettävän illuusion rauhallisuudesta mutta ilmahälytysten kanssa päästiin vauhtiin jo ensimmäisenä yönä. Sen tosin huomasin vasta aamulla applikaatiosta katsomalla, sen verran väsytti junassa huonosti nukutun yön jälkeen. Seuraavana yönä sen sijaan heräsin. Applikaatio ehtii hälyttämään muutaman sekunnin ennen sireeniä. Siirryin parvekkeelle tähystämään taivasta, kuten ilmatorjuntamiehen kuuluu. Vain pari minuutin päästä hälytyksen alkamisesta ilmatorjunta tulittaa kaupungin ilmapuolustuksen sisimmällä kehällä. Kaksi tykkiasemaa tulittaa yhtä kohdetta, pudotus, tilanne hallinnassa. Kohde tuhotaan noin kilometrin päähän Dneprin päälle. Olen varma, että pudotuspaikka oli tarkkaan valittu, jotta tuhotun droonin jäänteet putoavat kaupungin sijasta jokeen. Ilmahälytys on pian ohi.

Ilmatorjunta tulittaa Dneprin rannalla.

Yö loi illuusion tilanteen hallinasta. Tuona yönä tilanne olikin hallinnassa, mutta hyökkäys oli enemmänkin häirintäluonteinen kuin mikään strateginen isku. Seuraavana yönä sen sijaan koko Ukrainan kartta oli punaisena ilmahälytyksistä. Drooneja tuli huomattava määrä ja tällä kertaa mukana oli ohjuksiakin. Hälytyksen tullen asettauduin taas tähystämään itäistä taivaanrantaa. Pian samat sisäkehän tykkiasemat joen rannasta tulittavat, tällä kertaa kahta kohdetta mutta seuraa vain yksi pudotus. Seuraavaksi kuuluu droonien pörinä kaupungin yllä. Tällä kertaa tuli epämukava tunne, että tilanne ei ole hallinnassa. Huone korkealla hyökkäyssuunnassa ei ole paras paikka olla, joten päätin lähteä katsomaan missä hotellin väestönsuoja sijaitsee. Reitti väestönsuojaan ei ollut merkitty parhaalla mahdollisella tavalla mutta löytyi kuitenkin erästä tätiä seuraamalla. Hotellin tunnelma oli kaikkiaan rauhallinen. Henkilökunta oli aulassa paikoillaan. Väestönsuojassa parikymmentä ihmistä kökötti kyllästyneinä. Osa selvästikin oli jäämässä koko yöksi, osa vain hälytyksen ajaksi. Hälytys oli ohi vajaassa puolessa tunnissa. Pian sen jälkeen, kun oli ehtinyt takaisin petiinsä tuli uusi lähtö. Tämäkin hälytys oli ohi noin puolessa tunnissa ja loppuyöksi ehti vielä nukkumaan. Tämä yö opetti laittamaan vaatteensa valmiiksi pikaista lähtöä varten.

Hotellin väestönsuoja. Tarjolla oli vettä ja wifi, niillä ihminen pärjää pitkälle.

Muutamat droonit lensivät yöllä kaupungin keskustan ylitse ja putosivat Kiovan läntisiin kaupunginosiin osumatta tälläkään kertaa mihinkään sotilaalliseen tai muuhunkaan strategiseen kohteeseen. Minulle käsittämättömäksi asiaksi on jäänyt, miten ilmahyökkäysten tarkkuus voi olla samaa luokkaa kuin Saksalaisten V1-hyökkäysten aikanaan. Onko kysymyksessä laitteiden huonous vai ylipäätään välinpitämättömyys siitä mihin niillä osutaan?

Viimeisenä yönä ilmahälytys oli kaikista pitkäkestoisin, lähes viisi tuntia. Herätys kahden jälkeen ja taas taivaanrantaa tähystämään. Olisipa oma tuttu konekivääri kolmijalalla mukana parvekkeella. Starlink-jonot kulkevat pitkin taivasta, yksittäinen hävittäjä on nostettu torjuntaan. Yö alkaa tuntua pitkältä. Sovellus ilmoittaa monta kertaa kohonneesta uhkatasosta, ”increased air threat”. Ilmatorjunnan ulommilta kehiltä kuuluu tulitusta idän suunnasta. Mitään ei kuitenkaan pääse viimeiselle ilmapuolustuksen kehälle asti. Kolmen tunnin jälkeen aamu on jo sarastamassa. Ajattelen että paskan marjat, ei tästä tule helvettiäkään ja laitan nukkumaan. Ilmahälytys oli päättynyt seitsemän jälkeen, katsoin myöhemmin sovelluksesta.

Applikaatio hälyttää mutta elämä jatkuu

Yöherätykset vituttavat ja väsymys alkaa kumuloitumaan. Viimeisenä päivänä tuntuu, että on jo aikakin lähteä kotiin. Mutta ei sen enempää, ei ilmahälytyksiin liity minkäänlaista pakokauhua, kaupunki ei pysähdy. Kaupunkielämän normaalius hämmästytti aluksi. On helppo pysyä rauhallisena, kun paikallisetkin pysyvät. Ilmahälytyksen tullen kaikki jatkuu normaalisti, tuskin kenenkään käytöksestä huomaa mitään poikkeavaa. Omaksuin ajatuksen, että on turha reagoida jos mitään ei näy eikä kuulu. Uhka saattaa olla pitkälti yli 100 kilometrin päässä hälytyksen alkaessa ja todennäköisesti se pudotetaan hyvissä ajoin ennen Kiovaa. Toisaalta, uhka saattaa olla vain parin minuutin päässä.

Ilmahälytys keskeytti baletin. Voisiko kuvasta päätellä että meneillään on ilmahälytys?

Epäilemättä kaupunkilaiset ovat reagoineet ilmahälytyksiin toisella tavalla sodan alussa vuonna 2022. Mutta on selvää, ettei kansakunta voi elää vuosia juoksemalla pommisuojaan jokaisesta hälytyksestä, joita on paljon. Ilmauhkan luonne on myös muuttunut toisen maailmansodan vuosista tai kylmän sodan uhkakuvista. Enää kaupunkeja eivät uhkaa satojen pommikoneiden muodostelmat, joiden jäljiltä palavat kokonaiset suurkaupungit ja kymmenet tuhannet kuolevat yhdessä yössä. Mutta silti lähes joka yö joku Ukrainassa voittaa huonon onnen lotossa ja hätäisesti kyhätty lentohärveli lentää kotitalon seinään räjähdyspanos mukanaan.

Kuvittelin itseni niiden tykkimiehistöjen asemaan, jotka päivystävät asemissaan Dneprin länsirannalla alle kilometrin päässä Maidanin aukiolta. Työ on aika vastuullinen. Tiedät että sinun jälkeesi ei ole enää seuraavaa puolustuslinjaa ja takana on Kiovan keskusta. Parasta osua.

Tykkimiehet päivystävät Maidanin aukio takanaan. Vastuullinen työ.

Ilmatorjuntamiehen näkökulmasta mielenkiintoista on ammusilmatorjunnan renessanssi ukrainan sodan myötä. Yhtäkkiä vanhentuneeksi kuvitellulle kevyelle tykkiaseistukselle onkin huutava tarve. Tässä piilee se Ukrainan ”droonimuurin” ydin, monikerroksisesti syvyyteen porrastettu ja keskitetysti johdettu kevyt ammusilmatorjunta, joka on ympärivuorokautisessa valmiudessa. Harva droonimuurikeskusteluun osallistuva juurikaan ymmärtää mistä on keskustelemassa.

Omantunnon kysymyksiä

Vierailu sodassa olevaan maahan herättää tunteita ja saa pohdiskelemaan omantunnon kysymyksiä. Onko oikein, että tulen sotatilassa olevaan maahan ihmettelemään turistina ja voin lähteä pois, kun haluan. Moni ulkomaalainen on avustustyössä tai liittymässä vapaaehtoisena armeijaan, kuten ranskalainen ystäväni oli tekemässä ja minä vain turisti. Tätä pohdin iltaa istuessamme ja sain helpotuksekseni hyväksynnän. Onhan lopulta maalle hyväksi, että joku tulee, käyttää rahaa ja kertoo näkemästään. Ja olihan Visit Ukrainekin toivottanut tervetulleeksi! Lopultakin jätin jälkeeni monta sataa euroa, mikä on paljon parempi tuen osoitus kuin jos olisin pysynyt kotona pitämässä peukkuja pystyssä.

Kiova - idän mahtavin kulttuurikaupunki

Sodan keskelläkin Kiova on valtavan hieno kulttuurikaupunki. Kiova on karistanut neuvostohenkisyyden harteiltaan paremmin kuin moni muu entisen itäblokin pääkaupunki. Sodan voi lähes unohtaa, jos applikaatio taskussa pysyy hiljaa. Katukuvassa selkein merkki sodasta ovat rekrytointikampanjat ja hallintorakennusten tiukentuneet turvatoimet voi huomata. Talot eivät jää seisomaan sortuneina ja mustaksi palaneina. Sodan alun jäljet on jo korjattu, jälleenrakennus on jatkuvaa. Etulinjan kaupungit ovat tietenkin toinen tarina.

Ilmahälytys aiheutti ylimääräisen väliajan balettiin. 

Tärkein odottamani kulttuurielämys oli vierailu Ukrainan kansallisbaletissa, mikä on yksi hienoimpia baletteja Euroopassa. Sain hyvinkin Ukrainalaisen balettikokemuksen, esitys keskeytyi kahdesti ilmahälytykseen. Hälytys tuli hiljaisesti taskussa tärisevistä matkapuhelimista ja vastentahtoisesti ihmiset poistuivat salista lämpiöön tai oopperatalon edustalle odottelemaan, josko hälytys olisi pian ohitse. Hälytys olikin lyhyehkö, parikymmentä minuuttia ja vain viisi minuuttia hälytyksen päättymisen jälkeen katsojat olivat jo takaisin salissa ja tanssijat lavalla. Show must go on! Toinen hälytys tuli esityksen ollessa jo lopuillaan. Arvelin että tässä tulee menemään pidempään ja lähdin kaljalle. Olinkin oikeassa, hälytys kesti pari tuntia eikä esitys enää jatkunut. 

Katumuusikot olivat taitavia. 

Kiovan ravintolatarjonta on laajaa ja laadukasta. Hintatasokin on ainakin puolta halvempaa kuin Suomessa laadun yhtään kärsimättä. Digitalisaatiossa Ukrainaisassa ollaan toisilla aloilla Suomea edellä, varsinkin ravintoloissa. Monin paikoin laskun sai maksettua ja jaettuakin suoraan pöydästä QR-koodin skannaamalla. Kätevää ja nopeaa! Sota kiihdyttää innovaatioiden tahtia.

Myös kehonkulttuuria voi harjoittaa valtavalla ulkoilmasalilla lähellä Hidroparkin metroasemaa.

Rajoilla on merkitystä

Kiova teki pysyvän vaikutuksen ja jätti halun palata vielä takaisin. Viisi päivää riitti vain pintaraapaisuun, näkemättä jäi paljon. 

Paluumatka sujui tavanomaisen yllätyksettömästi. Varsovaan saavuttiin aamupäivällä tunnin aikataulusta myöhässä. Schengen-Euroopassa kasvaneelle Ukrainassa vierailu auttaa tuntemaan rajojen ja liittokuntien merkityksen. Koskaan aikaisemmin palaaminen Naton ja Euroopan Unionin alueelle ei ole tuntunut yhtä hienolta.

Lopuksi

Ajallisesti matkakertomus sijoittuu syyskuun puoliväliin 2025. Vielä matkan jälkeenkin jätin sovelluksen matkapuhelimeeni muistuttamaan ilmahälytyksistä, ilman ääniä tosin jotta sivulliset eivät järkyty. Näin halusin pysyä konkreettisemmin kiinni Ukrainan tapahtumissa kun tuttujakin jäi Kiovaan. Vaikka rauhaa suunnitellaan, hälytysten tahti ei ole ainakaan hiipumassa.

Jos suunnittelet matkaa Ukrainaan, aloita valmistautuminen lukemalla Maxim Fedorovin teokset. Hänen kirjat tarjoavat erinomaisen johdatuksen ukrainalaiseen kulttuuriin ja kertovat monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Slava Ukraini! Yobana rusnya!

Matkaopas Tiranaan

Välilaskun kautta Tiranaan

Tiranaan matkustaa Helsingistä sujuvimmillaan noin kahdeksaan tuntiin. Suoria lentoja ei ole, vaan välilaskulliset reitit kulkevat yleensä esimerkiksi Saksan, Italian tai Varsovan kautta. Jos olet valmis pörräämään vaihtolennoilla vuorokauden ympäri Eurooppaa, saatat saada parilla sadalla meno-paluu -matkan. Mukavampiin yhteyksiin saa panostaa selvästi enemmän.

Suhaa taksilla Tiranassa

Tiranan lentoasemalle saavuttaessa kannattaa panostaa parikymppiä taksimatkaan, eli pari tonnia paikallisessa valuutassa. Onnikkakyytiä voi joutua arvuuttelemaan aikansa. Esimerkiksi Google-maps ei osaa kertoa Albanian julkisesta liikenteestä mitään, sen verran mystistä se on. Ylipäätään Tiranan alueella tai juurikaan koko Albaniassa ei ole muunlaista kuin pyörillä kulkevaa julkista liikennettä.

Skanderbergin aukio on Tiranan ydin.

Taksimatka keskustan liepeiltä lentoasemalle kesti 52 minuuttia, vaikka kilometreissä matka oli vain 15. Liikenne Tiranassa matelee mutta sitten kun baana aukeaa, painetaan kaasu pohjaan. Ruuhkat ovat kovia ja liikenne kaupungissa kaaottista. Vain kokeneen kovahermoisen rattimiehen kannattaa harkita auton vuokraamista. Jo pelkkä taksin kyydissä istuminen saattaa hirvittää. 

Mersut parkkiin mihin huvittaa

Auton voi parkkeerata Tiranassa kätevästi mihin huvittaa. Parkkipate ei ole vielä laajentanut toimintaansa Tiranaan ja paikallisviranomaiset eivät ole sakotuksessa erityisen aktiivisia. Paikallinen asiantuntija antoi parkkeerauskulttuurille loogisen selityksen. Jos haluat jättää autosi päiväksi vartioidulle parkkialueelle, saatat maksaa siitä 50€ vuorokausi. Mutta jos jätät autosi yöksi mihin lystää, saatat huonolla tuurilla saada sakon ja jos maksat sen kahden viikon sisään, saat alennuksen ja pääset noin kympillä. Isoimmat mustat autot kuuluvat yleensä Mafialle ja niitä poliisikin tietää olla sakottamatta. Poliiseja on paljon mutta he näyttävät eläkeiän jo ylittäneiltä. Jossain kaaottisen risteyksen keskellä nojaillessaan he vaikuttavat tehokkuudessaan poliisiopistoelokuviin verrattavalta yksiköltä.

Tiranassa voi pysäköidä miten huvittaa.

Albanialaisten suosikkiauto on Mercedes. Vanha mutta tyylikäs 90-luvun Mercedes on Albaniassa edelleen kova peli. Muutoin halvan hintatason Albaniassa polttoaine on yllättävän kallista, lähes samanhintaista kuin Suomessa. Heikko valuutta tekee tuontitavarasta kallista, minkä huomaa polttoaineen lisäksi myös paikallisten ja tuontituotteiden hintaeroina.

Vaihda leket taskuun kaupungilla

Turistille edullisin tapa vaihtaa paikallista valuuttaa, Lekejä, on tuoda mukanaan tarvitsemansa määrä käteistä euroina ja vaihtaa ne kaupungilla. Lentoasemalla kannattaa valuuttaa vaihtaa vain taksimatkan verran. Vaihtokurssit kaupungilla ovat paremmat, missä valuutan vaihtopisteitä on joka kulmalla. Pankkiautomaatista käteisen nostaminen on kallein vaihtoehto.

Korttimaksujen varaan ei kannata jättäytyä. Se on mahdollista tyylikkäämmissä ravintoloissa ja kaupoissa, mutta ei suinkaan joka paikassa. Niissäkin on usein vain yksi korttipääte, jota lähdetään sitten etsimään, kun turisti kysyy korttimaksua. Toisissa paikoissa hyväksytään käteismaksut euroina, mutta vaihtorahat saat lekeinä. Vaihtokurssi tekee hintojen vertailemisen helpoksi. Tuhat lekeä on melko tarkkaan kympin euroissa.

Tirana - melkein kuin Boratin kotikaupunki

Kauniin kaupungin takia ei kannata lähteä matkalle Tiranaan. Arkkitehtuurin ihailemiselle on huomattavasti parempiakin kohteita. Yleisilmeeltään kaupunki on melko vastenmielinen. Monta kertaa mielessään voi kuvitella tulleensa Boratin kotikaupunkiin, vaikka aaseilla kaupungissa ei enää ajetakaan.

Boratin kotitalo?

Tyypillisesti kommunismista kärsineille kaupungeille kaavoituksesta ei ole tietoakaan. Borat-tyyppiset korttelit ja kaupungin loistokkaimmat rakennukset voivat esiintyä vierekkäin. Kaikesta karuudestakin voi löytää kuitenkin mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Pohjoismaiseen rakennustapaan tottunut voi esimerkiksi hämmästellä sähkökytkentöjä ja ilmajohtojen määrää. Ne ovat aina hyvä kuvaaja valtion kehityksen tasosta. Oppaana toiminut paikallinen professori antoi kuitenkin asioille perspektiiviä vertaamalla tilannetta 10, 20 ja 30 vuoden taakse. Kehitys on ollut nopeaa, vaikka takamatka EU-maihin on edelleen suuri. Albania oli viimeinen kommunistisesta yksipuoluejärjestelmästä luopunut maa Euroopassa.

Täällä pääset pian pelaamaan viimeiset rahasi casinolla. Vieressä katsotaan edullisesti jalkapalloa.

Keskustan ympärillä on monia hulppeita rakennushankkeita menossa. Skanderbergin aukion ympärille rakentuu tornitaloja, jollaisia ei Suomessa olekaan ja vaikuttavan Air Albania stadionin taustalle on valmistumassa ison rahan hotelli- ja casinoalue. Valmistuvat rakennushankkeet tulevat lisäämään kontrasteja kaupungin sisällä entisestään. Kaupunkiasumisen hintojen nousu on ollut Helsinkiäkin vauhdikkaampaa. Kaupungin pääkatu on aikanaan Mussolinin avustuksella rakennettu. Muutoin kaupungissa kurvaillaan melko kapeita katuja.

Enver Hoxhan hyvien töiden kunniaksi rakennetulle Tiranan pyramidille on jälleen löydetty käyttöä.

Panoraamakuva Pyramidin huipulta.

Hoxhan hyviin töihin kuului tehdä Albaniasta maailman ylivoimainen ykkönen bunkkerien määrässä.

Ilmajohdot ovat hyvä kuvaaja maan kehityksen tasosta. 

Dajti-vuorelle rauhoittumaan

Tirana sijaitsee kolmelta puolelta kukkuloiden ympäröimänä, joita osaa voi vuoriksikin kutsua. Skanderbergin aukiolta on alle 10 kilometrin matka Dajti-Express kondolihissin ala-asemalle, jolla pääsee lähelle Dajti-vuoren huippua yli kilometrin korkeuteen. Taksimatka maksaa sinne noin tuhat lekeä. Vuoren juurella voi hämmästellä kaupungin hallitsematonta kasvua. 90-luvun alusta tähän päivään kaupungin asukasluku on kasvanut kolmesta sadastatuhannesta miljoonaan. Ja me luulimme, että Helsinki kasvaa nopeasti. Osana laitakaupungin jätehuoltoa albanialaiset kippaavat roskansa vuorille ja ehkä polttavat ne jos jaksavat. Ylempänä, mihin he eivät jaksa enää kantaa roskiaan, luonto on kaunista. Dajti-Express tarjoaa rauhallisen hetken poissa Tiranan hälinästä. Lähinnä turisteille suunnattuna palveluna hissiliput ovat paikalliseen hintatasoon nähden kalliit, 14€.

Dajtin-päältä avautuu mukavat maisemat.

Joka kahvila on kissakahvila

Kulkukoiria ja -kissoja vilisevässä Tiranassa ei tarvitse erikseen maksaa kissakahviloista. Siellä lähes joka ravintola on kissaravintola. Mukavan paikan ravintolan sohvalta löytänyt kissa ei välttämättä vaivaudu väistämään vaan jää seuraksi. Paikalliset kissat pitävät pihvistä, kokeilin. 

Sosiaalihuolto Albaniassa perustuu kerjäämiseen. Suomalaista puistattaa minkälaisia ihmiskohtaloita on jätetty kadulle lojumaan. Paikallinen kerjäläisten erikoisuus on punnita ohikulkijoita kolikkoa vastaan.

Albanian hyväksi puoleksi paikalliset mainitsivat sen, että Albania on harvoja paikkoja maailmassa, jossa muslimit ja kristityt tulevat hyvin toimeen keskenään. Tätä onkin pidettävä saavutuksena. Albanian lähihistoria onkin jokseenkin tasaisempi verrattuna muihin Balkanin maihin. Albania on muslimienemmistöinen maa, mutta siitä huolimatta burkhia näkee enemmän Helsingin katukuvassa.

Kaljottelulomalle Tiranaan

Ravintoloissa istuminen on Tiranan parhaita puolia. Kupin kahvia saat mistä tahansa eurolla. Albaniassa on maailman eniten kahviloita asukasta kohden. Mukavia dürüm-rullia saa kolmella eurolla ja paremmankin döner-annoksen oluen kera seitsemään ja puoleen euroon. Parilla kympillä saa sujuvasti istua hienommassakin À la carte -ravintolassa. Paikalliset ruoat eivät tosin tehneet vaikutusta.

Kaljottelulomaa kaipaavilla Albania on ykköskohteita. Samalla rahalla saa Albaniassa 3–4 kaljaa siinä missä suomessa yhden. Paikalliset oluet, kuten Korça, ovat kelpo tavaraa ja maksavat vain reilu pari euroa pullo ravintolassakin. Tuontioluet ovat hieman kalliimpia. Paukun paikallista rakia saa samoin parilla eurolla. Skanderberg-brandy on brandyjen joukossa laatutuote, mutta edullinen tuliainen. Tosin paikalliset kutsuvat sitä Skanderberg-konjakiksi, koska heitä eivät EU:n nimikesuojat vaivaa. Vientiin sama tuote lähtee brandyn nimellä.

Sulautuakseni joukkoon otin savukkeen suuhuni. Huom: savuketta ei ole sytytetty.

Minulle, joka ei ehtinyt suomessa kokemaan ravintolatupakointia, oli Albaanien sisällä röökaaminen uusi elämys. Muutoinkin ravintolakulttuurissa on eronsa. Albanialaisissa ravintoloissa kaikki istuvat pyödissä ja kaikki tilaavat pöydistä. Tiskillä ei tungeksita, eikä kalja kourassa vaellella pitkin ravintolaa. Pöydästä tilatessa ongelmaksi voi tulla, ettet tiedä mitä tilata. Listoja ei ole monessakaan paikassa, usein on kuitenkin QR-koodit skannattavaksi, joilla ei taas tee mitään ilman toimivaa nettiyhteyttä. Yleensä ravintoloissa on kuitenkin wifi-verkko, johon voit kysyä salasanaa.

Tavallinen tapa on, että koko pöytäseurueen lasku laitetaan yhteen. Jotta illan päätteeksi ei tarvitse ihmetellä, parasta on koko porukan varata lekejä tarpeeksi taskuun. Laskun pilkkominen jälkikäteenkin onnistuu, mutta se ottaa aikansa, jos yhdellä on euroja, toisella lekejä ja kolmannella vain kortti. Suomeen verrattuna ravintolakulttuuri on alkuiltapainotteisempaa. Seuraavaan aamuun asti auki olevat discoteekit löytyvät Bllokun alueelta Enver Hoxhan naapurista.

Hoxhan kämppä. Enver Hoxha oli kohtuuden miehiä asumisen suhteen verrattuna esimerkiksi Romanian Ceaușescuun.

Albania pääsi yllättämään sillä, että ainakin yhdessä asiassa sääntely oli EU-Suomea tiukempaa. Yritin tilata Skanderberg-brandya muutaman minuutin yli puolen yön, mutta se ei onnistunut. Kaljan sen sijaan sain. Kysymys oli siitä, että väkeviä alkoholijuomia ei enää saa anniskella puolen yön jälkeen. Paikallisen professorin avustuksella pääsin pian kuitenkin rikkomaan lakia ja sain brandyni.

Liikuntalomalle Tiranaan? 

Ei kannata. Jalkapalloa lukuunottamatta monia lajeja harrastetaan hyvin puutteellisissa puitteissa. Esimerkiksi Tiranassa ei ole yhtään käyttökelpoista yleisurheilukenttää. Kaupungin puistosta löytyy kyllä yksi uudehko kenttä, mutta se on surkeudessaan kuuluisaa Hakunilan kenttääkin monin verroin onnettomampi esitys. Kysyin paikallisen professorin näkemystä onko kysymyksessä ammattitaidon puute vai korruptio. Vastaus oli selvä, korruptio. Jättämällä urakka sopivasti kesken jää välikäsien taskuun parempi kate. Mafia on aktiivinen osallinen rakennushankkeissa ja on myös kiinnostunut kuntosalibisneksestä rahanpesutarkoituksessa. 

Tiranan ainoan yleisurheilukentän heittorinki. 

Albanian olympiakomitean puheenjohtaja kertoi fasiliteettien kehityksestä mainiten tämänkin kentän. En viitsinyt kysyä onko hän itse vieraillut kentällä. Olympiakomitealla oli kuitenkin hyvin suurisuuntaisia suunnitelmia olosuhteiden kehittämiseksi. Jos ne jonain päivänä toteutuvat, voi Albaniasta tulla Euroopan parhaita harjoitusleirikohteita. 

Kodittomat olivat löytäneet kentän välinekatokselle parempaa käyttöä. 

Minun matkani tarkoitus oli osallistua kansainväliseen urheilujohtamiseen liittyvään koulutusprojektiin. Kuulimme Albanian lentopallo- ja tennisliittojen strategioista. Mielenkiintoisena yksityiskohtana opin, että tennis on ollut Albaniassa ylipäätään sallittua vasta hieman yli 30 vuotta. Hoxhan kommunistihallinnossakin tiedettiin, että tennis on juppien harrastus. Siinä on vähän erilaiset lähtökohdat lajikulttuurin kehittämiseen.

Palaa kotiin ajoissa tai lähde kiertämään Albaniaa

Kovin montaa päivää ei kannata varata pelkästään Tiranassa lomailuun, kaupunki on nopeasti nähty. Pidempää Albanian lomaa varten kannattaa lähteä kiertelemään maata. Pinta-ala on Suomeen verrattuna pieni, maan päästä toiseen on noin 400 kilometrin ajomatka. Ihmeteltävää riittää kauniilla rannikkoalueella tai sisämaan vuoristoseuduilla. Muutamassa päivässä ehtii nähdä paljon. Esimerkiksi rannikkokaupunki Durrës on sopiva päivämatkakohde Tiranasta.

Kotiin palatessa

Tiranan Nënë Terezan lentoasemalla on modernit, Helsinki-Vantaan kaltaiset läpivalaisulaitteet, mikä tekee turvatarkastuksesta sujuvaa. Sen jälkeen kaikki matkustajat menevät passin tarkastuksen läpi, koska ollaan Schengen-alueen ulkopuolella. Tässä vaiheessa kannattaa heilutella ja huutaa EU-passia, koska silloin voi päästä jonon ohi EU-passeille tarkoitetuille porteille. Jos jää koko porukan perään hiljaa seisomaan, saa viettää jonossa pitkän tovin.

Meanwhile in Leningrad

Kertomus Venäjän matkasta oli odottanut julkaisuaan jo pitkään lähes valmiina luonnoksena. Nyt oli aika viimeistellä teksti valmiiksi.

Länsimaisen ihmisen mielessä Venäjään liittyy tietynlaista "meanwhile in Russia"- eksotiikkaa. Kun junavuoro Leningradiin lähtee lähes vierestä, päätin mennä katsomaan mitä siellä Venäjällä oikein tapahtuu.

Pietari on Leningrad! Alati nimeään vaihtavan kaupungin kulloistakin nimeä on välillä vaikea muistaa.

Rajan ylitystä ei ollut vaikea huomata. Pian junan ikkunasta näkyi teollisuushalli, jonka savupiippu oli juuriaan myöten tulessa ja ukot seisoivat vieressä ihmettelemässä ilman kummempaa kiirettä. Maaseutumaisemassa vilahtelivat Lada Nivat siellä täällä, jotka kaupunkiin tullessa vaihtuivat tyyttäileviin ja luovasti parkkeerattuihin uusiin katumaastureihin.

Pietarin suomenrautatieasema on varsin lähellä Neva-jokea. Neva-joen rantaa lähestyessäni tunsin paskan hajun voimistuvan. Mietin siksikö suomalaiset aina niin innokkaasti ovat tarjoamassa venäläisille vedenpuhdistustekniikoitaan. Ilmiö jäi kuitenkin vain tilapäiseksi. Ensivaikutelmastaan huolimatta Neva-joki sivuhaaroineen ja kanavineen osoittautui hyvin kauniiksi, jopa romanttiseksi ympäristöksi.

Näkymää Nevan yli, taustalla amiraliteetin ranta.

Pietari on kaupunkina hyvin vaikuttava. Kyseessä on Euroopan neljänneksi suurin kaupunki, Moskovan, Istanbulin ja Lontoon jälkeen. Pietarissa vanha on vanhaa ja uusi on uutta. Siinä missä esimerkiksi Belgradissa tai Tallinnassa ei olla kaavoituksesta kuultukaan, Pietarin kaupunkikuva on säilynyt eheänä. Kaupunki on siisti ja turvallisen tuntuinen esimerkiksi Helsinkiin verrattuna. Palvelut ovat myöhään auki ja ilta-aikaan kaupungilla liikkuu muitakin kuin kapakoihin pyrkiviä kansalaisia, eikä häiriköivistä nuorisojengeistä ole tietoa. Toisin kuin Suomessa, kaupunkikulttuuri Pietarissa on tässä suhteessa eläväistä. Kotimaamme tilanteesta saamme kiittää ay-liikkeiden ja uskovaisten sääntöjen sanelemaa satavuotista hirmuvaltaa, joka vasta viime vuosina on alkanut murtumaan.

Se kuuluisa Iisakin kirkko.

Kaupungin kaduilla ja metroissa ihmisistä välittyy kuva nöyrästä kansasta, joka ymmärtää olla ihmettelemättä lähes demokraattisten vaalien puoliksi järjestetyiksi tiedettyjä tuloksia. He tietävät sen, että jos asiaa ihmettelee liian suureen ääneen, saattaa pian löytää itsensä tekemästä seuraa Aleksei Navalnyille lukittujen ovien takana. Helsingin katukuvassa taas näet toinen toistaan tiedostavampia ja yksilöllisempiä ihmisiä. Saattaisit sekoittaa heidät Itä-Afrikkalaisen Mursi-heimon jäseniin, jos he eivät olisi valkoihoisia. Moni näistä tiedostavaiston edustajista on jo siirtynyt post-science, tieteen jälkeiseen aikaan, jossa kuka tahansa voi ryhtyä valitsemansa alan auktoriteetiksi. Siihen ei tarvita akateemista loppututkintoa, riittää että kirjoitat blogia. Kun on löytänyt riittävän määrän samanmielisiä internetyhteyden päähän, voi muodostaa mukavan kuplan ja alkaa elämään omassa todellisuudessaan.

Pietarilaiset metroasemat olivat hyvin koristeellisia ja syvällä maan alla. Kampin liukuportaat tuntuvat Pietarin matkan jälkeen lyhyiltä. Pietarin metrojärjestelmä oli hyvin selkeä ja helppokäyttöinen esimerkiksi Tukholman metroon verrattuna. Jotenkin metroasemilla ja kaupungin kaduilla oli huomattavissa myös Venäjän EU:sta poikkeava turvapaikkapolitiikka. 

Siinä missä Suomessa, Venäjällä perse ei ole kauneusihanteiden keskiössä. Naisten yllä näkee vähemmän legginssejä ja farkkuja, enemmän hameita ja pitkiä takkeja eikä ensimmäisiäkään trikoita tai freddyjä. Fitnessinnostus ei ole vielä lyönyt läpi Venäjällä kansojen syvissä riveissä, vaikka tietoutta on alettu levittää jo ennen sotia.

Aikansa fitness-nainen. Fitness-nainen on myös hyvä työnainen! Huomaa harjoitusohjelma kuvan laidassa.

Venäläisten kymmenisen vuotta suomalaisia lyhyempi eliniänodote on nähtävissä kansalaisten kasvoilta. Naiset kulkevat heikoilla hemoglobiiniarvoillaan aneemisen näköisinä, kun taas miehet Venäjällä uskovat vielä tuhtiin elintasomahaan. Jos ei ole mahaa, niin ainakin mahorkka palaa. Sotahistorian museossa oli taas nähtävissä riveittäin venäläisten sotilasjohtajien vodkan turvottamia turpia. Runsasta sydänperäistä kuolleisuutta selittävä tekijä on nähtävillä urheilukaupoissa ja puistoteillä. Venäläiset eivät juokse, siinä missä Suomessa koukkupolvinylkät kansoittavat kadut ja puistotiet. Kiersin kaikki kaupungin kolmetoista Adidas-kauppaa. Viimeisimpiä vapaa-ajan kenkiä löytyy valikoimat, jollaisia Suomessa ei ole nähtykään. Sen sijaan juoksukengät saa yleensä valita kahden vaihtoehdon väliltä. Merkkituotteiden shoppailu ei Venäjällä ole ainakaan Suomea edullisempaa.

Syöminen osoittautui matkan vaikeimmaksi osuudeksi. Yleensä vertailen eri maiden ruokakulttuureita vierailemalla paikallisissa McDonalds ravintoloissa. Kokenut kriitikko voi huomata hienoisia vivahde-eroja erimaalaisten BigMac-hampurilaisten välillä. Toki tuntui turvalliselta aloittaa matkan kulinaristinen osuus jälleen maailman kansainvälisimmistä ravintolasta, McDonaldsista. Yllätyksekseni huomasin että Venäjällä on mahdollista päästä töihin McDonalds-ravintolaan ymmärtämättä käsitteitä CocaCola ja french fries. Pyrin tilamaan BigMac-aterian, odottamani hampurilaisen sain mutta juoma ja ranskalaiset jäivät puuttumaan siitä huolimatta että tähdensin "with fries and CocaCola". Tältä pohjalta voitte tietysti kuvitella englanninkielen yleistason Pietarilaisissa ravintoloissa. Englanninkieliset listat olivat varsin harvinaisia ja tarjoilijoiden kielitaito vielä harvinaisempaa, kannatti siis ainakin varmistaa että listassa olisi annoksen kuva jota osoitella. Venäläisen McDonalds-kokemuksen lisäksi odotin erityisesti erästä paikallista piiritysajan erikoisuutta, keitettyä kengänpohjaa. Se jäi kuitenkin kokematta.

Nykyään kissat pesivät tykistömuseon panssareissa.

1930-luvulta lähtien Neuvostoliitto tai Venäjä on jokaisella vuosikymmenellä osallistunut yleensä myös aloittamaansa konfliktiin. Se oli nähtävissä katukuvasta karulla tavalla. Vaikeasti invalidisoituneet, raaja-amputoidut tai näkönsä menettäneet sotaveteraanit kerjäämässä asepuvuissaan olivat tyypillinen näky metroasemilla. Melankolista slaavilaista iskelmää laulava sokea veteraani kosketti minua laulullaan niin syvästi, että hän oli ainoa lukuisista kerjäläisistä jolle hellyin antamaan rahaa. Toisella asemalla asepukuinen veteraani, jonka molemmat jalat olivat amputoitu polvien yläpuolelta raahusti lattialla pelkkien itsetehtyjen tynkien pehmusteiden varassa. Ei pyörätuolia, ei proteeseja, ei mitään. Näin hyvää huolta äitivenäjä pitää pojistaan, jotka ovat uhranneet terveytensä palvellessaan kotimaataan. Ehkä tämä kertoo, mitä tarkoittaa asua hyvinvointivaltiossa ja mitä ei.

Samoilla asemilla nuoret, 15-vuotiaan näköiset pojat kulkivat kohti palveluspaikkojaan. Näyttääkseen edes hieman miehekkäämmiltä näille 165 senttisille ja 50 kiloisille pojille oli puettu päälle toppatakit, joihin he melkein hukkuivat ja päähän laitettu koppalakit, niin suuret että niiden päältä tarjoilisi pizzan. Asetelma oli hyvin irvokas. Järjestelmä imee sisäänsä uusia nuoria ja toisesta päästä sylkee ulos terveytensä ja elämänsä uhranneita heitteille jääviä miehiä.

Näiden mietteiden myötä lämpimät suositukset Leningradille! Helpon junamatkan päässä on mahdollista päästä kokemaan venäläisyyttä ja aistimaan maailman historian käänteitä aidosti kiinnostavassa suurkaupungissa. Lopuksi vielä yksittäisiä huomioita matkan varrelta kuvien kera.  

Meanwhile in Russia. Jo ensimmäisenä matkapäivänä kaupungilla tuli vastaan kaksi apinaa.  Ensin nainen kulkee muina miehinä apina olallaan ja tämä mies oli kouluttanut apinansa kerjäämään. Vaatteiden lisäksi meikkiäkin oli laitettu poskiin inhimillisemmän ulkonäön saavuttamiseksi.

Museoitu venäläinen panssarintorjuntakoira. Neuvostoliitossa myös koirat tekivät konflikteissa osansa. Koiria koulutettiin hakeutumaan panssarivaunujen alle syöttämällä niitä omien vaunujen alta. Saksalaisten vaunujen läheisyydessä koirat vapautettiin ja jos ne pääsivät vaunun alle, niiden kantamat miinat räjähtivät tai räjäytettiin. Menetelmä ei ensiyllätyksen jälkeen kuitenkaan saavuttanut sanottavaa menestystä. Yksi ongelma oli vaunujen hajussa. Koirat olivat tottuneet venäläisten dieselillä käyvien vaunujen hajuun kun saksalaisten vaunut kulkivat bensiinillä. Myös taisteluhirveä kokeiltiin sarviin kiinnitetyllä pikakiväärillä aseistettuna. Kokeilu osoittautui mahdottomaksi.

Mikhail Kalashnikovin pyhäinjäännökset, kello, silmälasit ja Nokian matkapuhelin. Voidaan kai sanoa, että Nokia on matkapuhelinten Kalashnikov.

Venäläinen palomies aseistettuna Kalashnikov-rynnäkkökiväärin vaahtosammutinmuunnoksella. Lisäksi näytille oli päässyt suomalainen RK ja Kalashnikovin airsoftversio.

Talvipalatsi, nykyään osa eremitaasin museota, on hyvin näyttävä niin sisältä kuin ulkoa. 

Talvipalatsin ensimmäistä kerrosta kiertäessä saatat pettyä savikippoja ja vanhojen kivien kokoelmia katsoessasi mutta toisessa kerroksessa sijaitsevat palatsin vaikuttavimmat tilat. 

Harry Potterin kirjasto sijaitsee talvipalatsissa. Kirjastohuone oli hyvin tunnelmallinen tila, kenties oma suosikkini. 

Eremitaasin seinät olivat täynnä idioottimaisia rokokoo-ajan maalauksia, muutoin taidokkaita taideteoksia mutta miksi hallitsijoille maalattiin vauvojen kasvot? Vaikka tuon ajan ihmiset olivat pienenpiä, kasvoivat he tiettävästi kuitenkin aikuisiksi.

Oliko kuvan malli kehitysvammainen vaiko sittenkin taiteilija?

Mikä erinomainen keksintö! Palatsin aukiolla päivystävät hevoset oli varustettu paskasäkeillä. Valitettavasti häntä ui seassa. 

Palatsin aukiolle johtaville kaduille oli pysäköity myös muutamia kusibusseja. Pietarin keskustassa ei ole mailla halmeilla puskia joiden takana pistäytyä kuten vaikkapa Helsingissä, joten kusibussit olivat mainio ratkaisu. Muutoinkaan ei tulisi mieleenikään kuseksia pitkin Pietarin historiaa havisevia kujia.

Laitakaupungilla pääsee kokemaan kaikkien rakastamaa neuvostoliittolaista betonibrutalismia. 

Tätä et näe Suomessa! Kun katsot kadulla ylöspäin näet sikin sokin risteileviä sähköjohtoja. Ehtaa itä-eurooppalaista hälläväliä insinöörityötä.

Työmiehet sutivat kerrostalon seinää pelkkien köysien varassa heijaten. Itä-Euroopassa työnteosta ei tehdä turhan vaikeaa. 

Suositukset seuraavaksi leirikohteeksi, nopea täysasfalttirata aivan Pietarin ydinkeskustan liepeillä. 

Velen muistolle

Minun piti kirjoittaa muistelmat Velen elämästä. 60-vuotta piti olla sopiva rajapyykki sille. Pari vuotta siitä puhuttiin. Pelkäsin kuitenkin, etten ehkä ehtisi ja niin kävi. Vähintä mitä voin tehdä on kuitenkin kirjoittaa Velen muistolle.

En yritä kirjoittaa Velen kertomia tarinoita. Yksin en osaisi, monia en ehkä kehtaisikaan. Kuvitelkaa kuitenkin paras tai hauskin Velen teille kertoma tarina, Velen äänellä ja tyylillä kerrottuna. Kukaan muu ei osaisi kertoa sitä niin kuin Vele. Enää emme saa nauttia niistä tarinatuokioista mutta olkaamme kaikki kiitollisia, jotka saimme. On mukavaa nähdä teitäkin, jotka aiemmin olitte minulle vain hahmoja tarinoissa. Mutta sääli että sen piti tapahtua näissä merkeissä.

Velen tarina olisi ansainnut tulla kirjoitetuksi. Niin paljon elämää sen joka kantilta nähtynä. Ja niin paljon lämpöä ja välittämistä lähimmäisiään ja ystäviään kohtaan, siitä huolimatta, jos omakin taakka oli raskas kantaa. Minuakin Vele auttoi omina vaikeina aikoinani.

Minä tiesin Velen parikymmentä vuotta, tunsin kymmenkunta. Aluksi Vele oli minulle se isän kaveri, joka tuli aina kentällä tai punttisalilla vastaan ja selosti taukoamatta ja sitten lähti yhtä äkisti kuin oli tullutkin. Vähitellen aloin huomaamaan, että sillähän on aika jänniä tarinoita ja se tietää aika paljon urheilustakin. Olihan Vele käynyt Carl Lewisin kanssa discossa ja nähnyt vierestä Markus Pöyhösen harjoittelua. Niin Velestä tuli vähitellen reenikaveri ja välillä apuvalmentajakin. Neuvot ravinnosta ja voimaharjoittelusta olivat loppumattomat. Joskus Vele opasti kotonaan kädestä pitäen, miten tehdään urheilijan ateria.

Vele järjesti 50-vuotispäiviensä kunniaksi keikan Velectricin kokoonpanolla. Silloin minulle selvisi miten lahjakas Vele oli myös musiikin saralla. Live-esiintyjänä Vele oli lyömätön. Keikan jälkeen Vele tuli kysymään minulta ja kavereiltani, eikö hän olekin Kemin kovin viiskymppinen? Sen arvon epäröimättä Velellä soimme. Niin Vele kantoi vuosikymmenen ylpeydellä Kemin kovimman viiskymppisen titteliä.

Tietysti Vele tuli esitelleeksi uraansa kehonrakentajana. Kovaa kuntoa kisalavoilla oli ihailtava. Mutta aivan erityisen vaikutuksen minuun ja moniin ystäviini teki eräs kuva Velestä ja Kimistä Kanarian discoreissulla. Meistä ei koskaan tulisi yhtä nastoja jätkiä.

Kimi ja Vele Kanarialla menossa discoon. Luulisi että tämän näköiset miehet eivät koskaan kuole. Ehkä Vele onkin kuin Elvis. 

Yhden ilahduttavan asian haluan mainita tästä viimeisestä vuodesta. Vele pääsi vihdoin osallistumaan veteraanien yleisurheilukilpailuihin, mitä oli suunniteltu monta vuotta. Yksi haave toteutui. Erityisesti Samille haluan sanoa tässä yhteydessä yhden asian ja samalla itsellenikin Velen suosikki laulun sanoin, joka oli omistettu meille; ”Juokse poika juokse, vielä sinusta puhutaan!”. Juostaan me vielä ainakin niin, että Velekin olisi ylpeä.

Tarina jäi kirjoittamatta mutta se ei silti unohdu meiltä, jotka tunsimme Velen. Lämmin osanottoni vielä Iida, Kari, Sami ja muut läheiset!

Vedonlyöntivinkit Euroviisuihin

Lauantaina kilpaillaan Shanghain timanttiliigan ohella järjestyksessään 63. Eurovision laulukilpailun finaali. Timanttiliigan sijasta tämän lauantain vedonlyöntivihjeet keskittyvät Euroviisuihin.

Euroviisuissa nähtiin jo semifinaaleissa vallankumouksellisia asioita, nimittäin Venäjä tippui ensimmäistä kertaa ulos finaalista. Edes Venäjäkään ei voi enää lähettää viisuihin mitä tahansa. Näin idän slaavikansojen ylivalta Euroviisuissa näyttää murtuvan, kun entisen Jugoslavian maidenkin edustus finaalissa jäi kolmeen. Vuonna 2016 tullut pisteytysuudistus tähtäsi osaltaan myös siihen, että äänestys ei ole Euroopan valtavien venäläisvähemmistöjen dominoimaa.

Jo semifinaalien jälkeen tämän vuoden Euroviisut ovat ilahduttaneet sillä, että joukosta löytyy kunnon hippameininkiä viime vuosikymmenen tapaan. Toinen toisiltaan kopioitujen voimaballadien trendi näyttää taittuneen. Ensimmäiset viisi listattua maata ovat jonkinlainen kannanotto kärjen sijoituksiin. Tämän jälkeen listatut maat eivät niinkään ole paremmuusjärjestykseen asetettuja. Veikkaukselta löytyy Euroviisuista hyvä paketti voittajavetoja ja Unibetilta kymmeniä vedonlyöntikohteita. Näistä löytyy monia mielenkiintoisia sijoitusmahdollisuuksia.

Eleni Fureira sytyttää Fuegollaan Euroopan tuleen!

1. Kypros, Eleni Fureira
Voi vittu mikä Eleni! Monttu tippu auki ennen kuin biisi ehti edes alkaa ja pysy auki koko shown ajan. Kyproksen Beyonce tuo takaisin Euroviisuihin sen mikä on puuttunut viime vuosina, näyttävät naiset ja kunnon hipat. Eleni Fureira on Euroviisujen sädehtivin nainen kymmeneen vuoteen sitten Ani Lorakin. Eleni Fureiran Fuego pääsee iskemään huippupaikalta toiseksi viimeisenä kahden valjun vedätyksen välistä. Kypros on syystäkin vedonlyöntitoimistojen suosikki. Tällä hetkellä Unibet tarjoaa Eleni Fureiran voitosta kerrointa 2,25. Kyprokseen voitto on hyvä sijoituskohde, panokset omantunnon mukaan.

2. Norja, Alexander Rybak
Alexander Rybakilla on hyvät mahdollisuudet tehdä Johnny Loganit. Vuoden 2009 voittaja on jälleen viuluineen heilumassa, vaikka ehti yhden instrumenttinsa lyödä aiemmin jo kappaleiksikin. Tiedämme että artistin laatu riittää eikä aiemmasta menestyksestä ole haittaa. Biisi on menevä, joka toimii livenä musiikkivideotakin paremmin. Se on menestyvän artistin ehdoton edellytys, että pystyy livenä tuottamaan kappaleeseen vielä yhden ulottuvuuden lisää. Toivon että finaaliin Rybakin vokaaliosuudet miksataan vielä paremmin esille. Unibet tarjoaa Rybakin sijoittumisesta viiden parhaan joukkoon tällä hetkellä kertoimen 2,5. Tähän suositukset korkeille panoksille. Kolmen parhaan joukkoon sijoittumisesta kerroin 3,5, pelaisin sitäkin

3. Israel, Netta
Israelia edustaa Netta vitun tyhmällä feministi rallillaan. Jollain konstilla Netta on nostettu ennakkosuosikkien joukkoon. Netta sattuu näyttämään ystävältäni Viljamilta, joka on 140 kiloinen voimanostaja. Netta on vahva laulaja, eihän hän ulkonäöllänsäkään Euroviisuihin ole selvinnyt. Ja täytyy myöntää, että onhan kyseessä kuitenkin menevä ralli. Ennustan sijoitusta sijoille 3-6. Naaman vääntelyineen ja ääntelyineen Netta jää kuitenkin pahasti Eleni Fureiran varjoon.

4. Australia, Jessica Mauboi
Australia tuli kilpailuun mukaan vuonna 2015 ja on lähettänyt kilpailuun laadukkaita edustajia keräten hyviä sijoituksia. Tämän vuoden kappale Australiasta on melko valju rallatus mutta se herätti kuitenkin yleisössä voimakkaita reaktiota. Australian yli-innokaan matamin soisi keskittyvän hieman hillytympään hillumiseen mutta laulultaan vahvempaan vetoon finaalissa. Ennustan Australialle kuitenkin vahvaa top 10 sijoitusta. Unibet tarjoaa Australian kohdalta kerrointa 2,30 kymmenen parhaan joukkoon sijoittumisesta. Kannattaa tarttua. Pelaa myös head to head -vedossa Bulgariaa vastaan kertoimella 2,20.

5. Viro, Elina Nechayeva
Joka vuosi joku yrittää oopperavolinalla, Suomikin vuonna 1998 ilman mainittavaa menestystä. Viron Elina Nechayeava tekee sen kuitenkin paremmin kuin muut aiemmin. Kappale on aidosti vahva ja vaikuttava kokemus. Uskon sijoitukseen kymmenen parhaan joukossa. Tosin se usko palkitaan Unibetilla vain kertoimella 1,80.

Suomi, Saara Aalto
Saara Aallon finaalisijoituksen myötä voitaneen lopettaa keskustelu tämän vuoden edustajan valintamenettelystä. Täytyy muistaa että Eurovision laulukilpailu on Euroopan yleisradioyhtiöiden omistama tuote ja sen myötä Ylellä on oikeus valita Suomen edustajaksi kenet haluaa ja miten haluaa. Ei ole mikään kansalaisoikeus jokaiselle maakuntien huttumuusikolle ja humppabändille osallistua Euroviisukarsintaan. Puheet voitosta voidaan unohtaa vaikka finaalin esiintymispaikka onkin sama kuin aikanaan Lordilla. Saaran esitys ei noussut lähellekään samoihin sfääreihin kuin X-factorissa parhaimmillaan. Tosin ei biisikään ole samaa kaliiberia kuin mistä Saara pääsi valitsemaan X-factorissa esiintyessään. Monsters on joka tapauksessa mukava pimputus ja edustaa hyvää keskitasoa. Hyvä ja realistinen tavoite Saaralle on lähteä parantamaan Suomen parasta Lordin jälkeistä sijoitusta 11., joka on Softenginellä vuodelta 2014. Saaran kymmenen parhaan joukkoon sijoittamisesta Unibetin kerroin on 4,10. En löisi ainakaan montaa euroa sen puolesta.

Hollanti, Waylon
Hollanti on tehnyt itsestään Euroviisujen kautta Euroopan country-musiikin keskuksen. Waylon on alallaan ehtaa tavaraa mutta mitä helvettiä ne yhdet lähtee venkoilemaan kesken kappaleen? Ei liity asiaan millään tavalla. Sijoitusta puolen välin paremmalta puolelta voi ehdottomasti odottaa. Top 10 sijoituksesta tarjotaan kerrointa 5,00, tähän kertoimeen voi hyvin muutaman euron sijoittaa.

Moldova, DoReDos
Moldovaan voi aina luottaa! Moldova pelastaa Euroviisut joka vuosi ja tuo lavalle aina kunnon jeejeetä muiden viritellessä itkuvirsiään. Moldovan menestys on ollut myös tasaisen varmaa viime vuosina. Viime vuoden kolmannesta sijasta DoReDoksella ei ole eväitä panna paremmaksi mutta sijoitusta ylempään keskikastiin voi odottaa. Moldova esiintyy paikalla 19  ja piristää mukavasti Bulgarian raskassoutuisen paskan jälkeen.

Bulgaria, Equinox
Bulgaria näyttää ymmärtäneen kilpailun luonteen vääriin. Ilmeisesti bändin jäsenet ovat luulleet osallistuvansa loo-alike -bändien kisaan. Lavalta löytyy kerralla Lady Gaga, will.i.am ja yksi kuulostaa siltä kuin Youssou N´Dour olisi kaivettu 90-luvulta laulamaan. Top kympistä Bulgarian voi kuitenkin hyvin kuvitella löytyvän. Sille kerronkin on vain 1,75 Unibetilla.

Ruotsi, Benjamin Ingrosso
Milloin mitäkin kappaletta ollaan nimittämässä homo-popiksi mutta tämä nyt ainakin taitaa olla sitä. Menestymään tottunut Ruotsi on nyt kehnolla tasolla liikenteessä. Edes parhaan pohjoismaan titteliä ei ole tulossa, se menee Norjalle kertoimella 2,50. Mielenkiintoinen Suomi-Ruotsi asetelma löytyy head to head -vedoista. Pelaa toki Suomea kertoimella 4,00.

Irlanti, Ryan O´Shaughnessy
Jollain konstilla Irlannin viisu päätyi toisen semifinaalin jälkeen pyörimään pieninpien voittokertoimen omaavien maiden joukkoon. Irlannin hataraääninen ja muka herkkä ylikorkea vingutus jää auttamatta jalkoihin. Joku on muka ollut löytävinään Ed Sheeran tunnelmia tästä. Irlannin kunnianpäivät ovat kaukana ja siellä pysyvätkin. Irlanti yrittää pelata myös klassisen gay-kansan kosiskelu kortin lavalle ryntäävällä poikaparillaan. Sijoitus jää top 10 ulkopuolella ja sitä uskaltaa hyvin pelata kertoimella 2,20.

Tsekki, Mikolas Josef
Mikolas Josef on lyönyt samaan kappaleeseen kaikki viime aikojen tanssi- ja musiikkivillitykset. Aina on piristävää kun yritetään muutenkin kuin tekemällä tehdyillä voimaballadeila. Tällä virityksellä ei kärkeä hätyytellä mutta kunniallisille sijoituksille päästäneen kuitenkin. Semifinaaleissa katsoin ensin, että onko Tsekki lähettänyt Jarno Pirisen flossaamaan lavalle, ilmeisesti ei kuitenkaan. Alppihiihtäjät tietää.

Liettua, Ieva Zasimuskaite
Päivän herkin, aidoin ja koskettavin. Tulee olemaan oman herkistelykategoriansa ykkönen mutta mitään mielenkiintoista veikattavaa tästä ei juuri irtoa.

Ukraina, Melovin
Ukrainan eduksi voi lähinnä laskea, ettei sen kappale ole ainakaan poliittinen itkuvirsi tänä vuonna. No onhan se ihan meneväkin, solid keskikastin sijoitus odotettavissa.

Portugali, Claudia Pascoal
Voittoa ei voi seurata muu kuin lässähdys. Nyt Portugalia edustaa hiusten värjäystä harjoitellut teinityttö pilalle menneissä pinkeissä hiuksissaan.

Käy vessassa näiden aikana: Espanja ja Unkari
Unkari lähti rääkymään Euroviisuihin 2000-luvun alun nu metal meiningillä. Jos et pidä genrestä, mene vessaan ja sulje ovi. Käännä ainakin ääntä pienemmälle.

Espanja on viihtynyt viime vuodet häntäpäässä ja parempaa ei ole tänäkään vuonna luvassa. Espanja kuitenkin tarjoaa mielenkiintoisia vedonlyöntikohteita kilpailun viimeistä veikatessa. Espanjan viimeisestä sijasta saa kertoimen 9,0, kannattaa kokeilla. Joka tapauksessa Espanja löytyy häntäpään top kolmesta.

Vedonlyöntivihjeet: Timanttiliiga Doha

Timanttiliigakausi avataan tänään Dohassa. Kauden avauskilpailut ovat aina arvoituksellisia mutta samalla valveutuneelle vedonlyöjälle kauden parhaita paikkoja tehdä voittoa. Veikkaus tarjoaa Dohasta tuhdin paketin voittajavetoja sekä live-vedot, kun Unibetin puolelta löytyy 24 vedonlyöntikohdetta. Timanttiliigaa voi seurata esimerkiksi Watch athletics palvelun kautta. Myös Cmoren lähetysten laatu nousee viime kesästä selostajan vaihtuessa Toni Roposesta Jari Porttilaan ja Mika Järviseen. Kilpailussa ei ole mukana Suomalaisia.

Veikkaus tarjoaa kaksi päivän trioa Dohasta. Päivän trio 4 koostuu miesten kolmiloikasta, miesten 400 metristä ja naisten satasesta.

Miesten kolmiloikka on tuttujen nimien kauppa. Christian Taylor ja Pedro Pablo Pichardo ovat ennenkin Dohassa paukuttaneet hurjia lukemia tauluun. Ehkä kuitenkaan vuoden 2015 tapaisia 18 metrin ylityksiä ei tänään nähdä. Christian Taylor on tänä vuonna keskittynyt enemmän vanhan mielilajinsa, 400 metrin harjoitteluun kun globaaleista arvokisoista on välivuosi. Taylorilta löytyy loikasta SB-lukemat 17.15 nähdäkseni hieman vajaalla vauhdilla ja 400 metriltä 45.44. Ehkä 18 metrin Tayloria ei tänä vuonna nähdä mutta SB-lukemiaan mies hilannee eteenpäin. Pedro Pablo Pichardon vuosi 2016 jäi kokonaan väliin ja viime vuosi oli paluun tekemistä lähemmäs maailman kärkeä. Tänä vuonna Pichardolla pitäisi olla jälleen huomattavasti paremmat valmiudet huippulukemiin. Helmikuulta Pichardolta löytyy tulos 17.19. Pitäisin Pichardoa kilpailun hienoisena ennakkosuosikkina. Jos kilpailun voittotulos jää alle 17 ja puolen, voi kärkikamppailussa olla mukana myös halli-MM kolmonen Nelson Evora.

Miesten 400m on kahden kauppa. Isaac Makwala otti voiton kansanyhteisön kisoissa hyvällä ajalla 44.35. Viime vuoden MM-hopeamitalisti Steven Gardiner puolestaan on avannut kautensa hurjastelemalla 200m aikaan 19.75. Lapulle kannattaa merkitä varmistukseksi molemmat nimet mutta ennustan kuitenkin Gardinerin loppusuoralla kääntävän  kovaa aloittavan Makwalan.

Naisten satanen on yksi päivän vaikeimmin ennustettavista lajeista. Viisikosta Elaine Thompson, Dafne Schippers, Maria Jose Talou, Murielle Ahoure ja Blessing Ogagbare kuka tahansa voi viedä kilpailun nimiinsä. Elain Thompson oli viime vuonna voittamaton timanttiliigassa mutta hänen alkukautensa ei ole vielä ollut erityisen vakuuttava. Murielle Ahoure vei hallimaailmanmestaruuden vakuuttavaan tyyliin ja avaa nyt ulkoratakautensa. Blessing Ogagbare on juossut jo 200m ennätyksensä 22.04 ja 10.72 myötätuulituloksen satasella. Nostetaan viisikosta lapulle Ahoure ja Ogagbare. Tällä hetkellä edellämainituin valinnoin päivän trion kerroin vaihtelee 54 ja 102 välillä.

Päivän trio 5 koostuu miesten 400 metrin aidoista, naisten 100 metrin aidoista ja miesten 200 metristä.

Miesten pitkistä aidoista on helppo poimia kaksikko Abderrahmane Samba ja Kyron McMaster. Samainen kaksikko oli jo viime kaudellakin heti alkukaudesta kovassa iskussa muiden kaivaessa kuntoaan arvokisoihin asti. McMaster voitti kansanyhteisön mestaruuden ajalla 48.25. Sambalta löytyy tilastoista peräti 47.90. Samba on viime vuoden voittaja Dohasta ja uskon saman tempun toistuvan jälleen miehen kotiareenalla.

Maailmanennätysnainen Kendra Harrison on aina suosikki osallistuessaan. Harrisonilta löytyvät alkukaudelta tuulitulokset 12.40 ja 12.37. Olympiavoittaja Brianna Rollins, joka nykyään tunnetaan nimellä Brianna McNeal on myös huippukunnossa (SB 12.43). Harrison on ehkä aavistuksen varmempi voittaja mutta Rollinsin voittokaan ei olisi yllätys ja se toisi mukavammat kertoimet Harrisoniin nähden. Voittotulosveikkauksessa hyvä heitto lapulle on sub 12.40.

Miesten 200m metrillä erä on täynnä tasaisen kovia nimiä. Joukosta on kuitenkin hahmotettavissa kaksikko Noah Lyles ja Jereem Richards muiden yläpuolelle. Noah Lylesilta löytyy jo kova satasen myötätuulinoteeraus 9.86. Kakkosen aikaa ei ennen Dohaa ole tehty mutta kilpailurutiinia on haettu jo viesteistä ja satanen kertoo kunnon olevan kohdallaan. Jereem Richards voitti kansanyhteisön mestaruuden ajalla 20.12 Zarnel Hughesin huitoessa käsillään naamalle. Richardsilta voi hyvin odottaa alle 20 sekunnin aikaa. Andre De Grasse ei ole vielä ehtinyt alkukaudella aiempien vuosien vetoon. Nostetaan lapulla kaksikko Noah Lyles ja Jereem Richards. Voittoaika lienee 19,9 hieman yli tai alle.  Näillä valinnoin päivän trion kerroin vaihtelee tällä hetkellä välillä 23-189.