Puliukkonuha

Meiki on tässä viikon verran saanu yskiä puliukkonuhan kourissa. Rehellisesti voin sanoa että nyt on puliukkonuha. Ei oo mikään tavallinen kausi flunssa, mikä pitää niistää läpi kerran tai kaks vuodessa. Aivan on ite tienattu puliukkonuha. Ennen meikillä ei oo ollukkaan semmosta nuhaa että oisin sen voinu suoranaisesti puliukkonuhaksi nimetä. Näistähän se Kuijalakin on kärsiny. Nyt meiki pystyy ymmärtää sitä vähän paremmin, että mistä se kuukausittainen nuha aina tulee. Tämmösissä tilanteissa voi ottaa itteänsä oikealla kädelle vasemmasta kädestä kiinni, kätellä ja sanoa itelleen että onneks olkoon.

Viime viikon reeneistä ei sitten kertakaikkiaan tullu lasta eikä paskaa. Juoksu ei rullannu ja pelkotiloja riitti, pyttiä heittelin tasasta sarjaa ja aitahypyissäkin meikin hyppääminen vaikutti sählyn pelaajien touhulta. Ensin laitoin sujuvasti itelleni komean aitarivistön pystyyn niinku parhainakin päivinä, semmosen mitä ei pääse Japanilaiset mäkihyppääjätkään yli. No se ei onnistanu sitten alkuunkaan. Siitä sai alkaa puottelee aitoja lapsellisempaan suuntaan ja lyhentää väliä ennenku alko onnistaa. Kun ei kerran puliukkonuhassa kulkenu niin viikonloppuna en tehny mitään. Vähän kävin viettämässä aikaa sen oudomman harrastuksen parissa vaan. Alun perin meikin piti kilpaillu tulevana keskiviikkona Helsyn pm-kisoissa mutta sen saa jättää suosiolla väliin tämän nuhan kanssa yskimisen takia. Vittujen kevät! Se oli siinä, nyt on syksy.

Tänään palasin taas kuntoilun pariin kevyen maratonjuna reenin merkeissä. Menin kentälle vasta yheksän jälkeen illalla koska yleisurheilija voi reenata sillonku sitä huvittaa. Kylläpä oli ihana ilta reenata. Oli kaunis ja lämmin hämärtyvä kesä ilta.  Alun koordinaatio ja loikka setti otti pohkeissa koville. Uutena liikkeenä oli mukana 60 metriä gangnam style. Maratonjuna kulki tosi hyvin samalla kun yskin ja niistin viimisiä limoja pihalle. Kertakaikkiaan oli ihana reenata, melkeen pääsiin samoihin fiiliksiin kuin Espanjan leirin päätös maratonjuna reenissä.

Vaikka joku saattaa pitää hulluna että yks lähtee kentältä 11 aikaan yöllä pois niin oli siinä hyvätki puolensa että olin tänään liikkeellä siihen aikaan. Reenin ohella Sauvosaaren ruhtinas saatto puolustaa valtakuntaansa hulttio nuorisoa vastaan. Yheksän jälkeen mopopoikia tuli kurvailee sorakentälle. Pentujen yllätykseksi kenttämies oliki vielä siihen aikaan töissä ja ajo penikat pois antaen vielä lisä vauhtia kiviä heittäen. Varmaan tunnin päästä sama jengi tuli takas kuvitellen että nyt pääsevät rälläämään. Meiki sattu olemaan just portin lähellä kun ne kurvas uudestaan paikalle. Kävelin kohti ja heristin totisen näkösenä sormea nulikoille. Välittömästi ne käänsi PV:nsä ympäri ja lähti pärrää pakoon.

Niilon kans mietiskeltiin puliukkonuhan etiologiaa. Tultiin siihen lopputulokseen että välttääkseen puliukkonuhan on edullisempaa vetää tuplat kuin jättää yhteen päivään. Se toinen päivä tavallaan kumoaa ensimmäisen päivän puliukkonuhalle altistavan vaikutuksen. Kun kumoat toisena päivänä terävää päälle, se desinfoi elimistöä ja tuhoaa taudin aiheuttajat. Testattu on. Tämmösiä pikku kotilääkäri vinkkejä vielä tähän loppuun. Yskä lähtee yskimällä ja puliukkonuha ottamalla terävää. Jos on nuha ja yskä kannattaa niistää ja yskästä muutaman kerran oikeen lujasti niin se saattaa lähteä jopa kerralla pois. Ainaki paljon nopeampaa ku pikkusen köhimällä ja ryystämällä sitä jojoa aina takasin sisään.

T: Meiki (Eemeli)
PS: Call me maybe!