Se alko olemaan siinä!

Ja siinähän se oli. Äärimmäisen skeidalta vaikuttanut kausi huipentui SM-hopeaan. En tiiä miltä sen pitäs tuntua, mutta nastaa se on joka tapauksessa. Mitalin myötä meiki totes olevani pienten kisojen mies. Tällä en tarkota sitä, että isommissa geimeissä tulis skeida housuun vaan lähinnä sitä, että meiki ei osaa orientoitua kunnolla isommistakaan kisoista tulleeseen menestykseen. Sitä ku kesän pyörii lähinnä piirinmestaruuskisoissa ja ties missä lasten kisoissa niin tottuu siihen, että mitaleja tulee ja menee ja kassin pohjalta ne lopulta päätyy johonki laatikon uumeniin. Siinä ku meiki Kalevan kisoissa palkinnonjakotilaisuudessa irvistelin niin tunne oli sama ku Paviskan sarjakisoissa. Vasta myöhemmin meikille alko valkeneen kuin nasta juttu se olikaan ku jatkuvasti joku oli onnittelemassa ja selostamassa siitä juoksusta. Vittu meikihän vaan hiihtas 400m ja pistin siinä sivussa Kemin sekasin. Ehkä se tuo sekasin meno johtu kuitenki enemmän meikin kunnianosoituksesta Timpalle.

Jälleen vitutti tuo kameralla tuijaus. Aion alkaa jatkossa tuijaamaan takasin.

Piirinmestaruuskisojen kakkonen.

Niistä juoksuista ois myös varmaan paikallaan tupissa jotakin. Meikillä oli äärimmäisen hyvä fiilis jo alkuerien verryttelystä lähtien. Tiesin, että ennätykset tulee paukkumaan. Siksi ei ollu ees skeida housussa ennen starttia. Manasin tietenki sitä ku arpa pakotti meikit omassa alkuerässä uloimmalle radalle. Siinä ei auttanu ku kurvata menemään enkä kyenny juuri jarruttelemaan, vaikka varaa ois ollu. Tuloksena ennätyslukema ja alkuerien nopein aika 48,61 aivan käsittämättömän skeidasta reaktioajasta huolimatta. Yli puolisekuntia kovempaa ku seuraava eli aivan turhan kova. Juoksu ei kuitenkaan tuntunu hankalalta missään vaiheessa, joten meiki ei ollu kovin huolissaan voimien riittämisestä finaalijuoksuun. Juoksun jälkeen vielä selostin kilpakumppaneille, kuinka sujuvasti juoksu kulki ja pidin kulissia yllä, että ei tuntunu missään. Ei siinä kyllä kovasti tarvinu kulissin suhteen vaivaa nähdä, ku suuremmin ei ees heikottanu. Näillä toimilla on iso vaikutus siihen, että muilla tulee skeida housuun. Juoksun jälkeen meiki suoritti normaalit verkat ja sitte kiiruhdettiin abc:lle syömään mummon menkkapullia. Lähes yksinomaan niillä meikit eli kyseisen viikonlopun. Yritettiin Janin kans vielä syönnin jälkeen järjestää kylmähoitoa pulahtamalla johonki puliukkojen kusiojaan, mutta liian lämmintä tais seki vesi olla. Kosonen otti pari kuvaa, mutta ne näytti siltä niinku ois istuttu skeidalla, joten se siitä.

Perjantaiaamuna oli hieman disorientoitunu olo. Tunsin olon raihnaseksi, mutta se onneks helpotti aamuverkan jälkeen. Siellä oli Kaartinenki Radiomäen kentällä näyttämässä ja olihan se saakeli taas kasvattanu nastat setäviikset. Verkan jälkeen meiki sai taas päivän orientoitua ku startti oli vasta illalla. Verkan aikana tuntu jälleen hyvältä ja itseluottamus senku kasvo. Kentälle asteltaessa oli toki normijännitystä ilmassa, mutta huolestunu meiki ei ollu lainkaan. Tiesin, että koko remmi on voitettavissa, jos ei ite uunoile. Koitin myös orientoitua siihen, etten jää istuun telineisiin niinku alkuerissä. Se meniki lopulta ihan kohtalaisesti ja alkukiihdytyksen aikana meiki tunsi, että nyt lähtee. Takasuora rullas rennosti eikä meiki hätääntyny  vaikka näin, että Koskela lähti saakelin kovaa. Koitin rullata rennosti pitkälle kaarteeseen ennenku aloin runtata, mutta näin jälkikäteen ajateltunta ois saanu rullata vielä vähän pidemmälle. Loppusuoran auetessa totesin, että meiki voi perhaps jopa viedä koko paskan. Envall oli kuitenki niin loppuvahva, ettei ollu mitään jakoa vastata siihen loppumetreillä. Ne viimiset metrit meiki joutuki keskittyyn vaan siihen, että jalat vielä kantaa pystyssä viivan yli. Hyvinhän ne kanto ja kulissi pysy taas hienosti yllä.

Meiki orientoituu starttiin.

Oli ilahduttavaa huomata, että kovan alkueräjuoksun jälkeen meiki pysty vielä kirimään 0,29s ja asetin uudeksi omaksi ennätyksekseni ja myös uudeksi länsipohjan piirinennätykseksi ajan 48,32. Siinä laitettiin siis Markku Karvosen vuonna -88 juoksema ennätyslukema uusiksi. Tästedes voikin orientoitua petraamaan omissa nimissä olevaa ennätystä. Meikillä on myös tavoitteena juosta vielä tälle syksylle yks 200m kisa ja jos olosuhteet on vähänkään suotuisat niin otan myös 200m piirinennätyksen nimiini. Kaartinen kaavailee jo tätä ennätystavoittelua varten meikille nimikkokisaa Saukkiin. On se nasta setä!

Se oli siinä!

Tällä hetkellä meiki istuu Helsinki-Vantaalla ja odotan meikien matkaryhmän kokoontumista. Tää ei ookkaan mikään tavanomainen pulireissu vaan meiki on matkalla Suomi-Ruotsi maaotteluun Göteborgiin. Viime syksynä käytiin Kaartisen kans tutustumassa maaottelutunnelmaan katsomon puolelta. Sillä kerralla terävät takavarikoitiin stadionilla, mutta tällä kertaa meiki joutuu jättään terävät hotelliin. Nyt ei seurata kisoja ainoastaan katsomon puolelta vaan käydään kurvaamassa kentälläkin! Saakeli että on nasta juttu. Vielä ei kisat hirvitä, mutta kisojen jälkeinen banketti hirvittää. Olettaen että semmonen järjestetään. Taitaa valitettavasti olla niin, ettei meikin vauhti vielä riitä Ruotsin kaatoon, mutta koitan olemuksellani ja toimillani järjestään niille skeidat housuun. Ellei meikillä itellä mee hommat sitte kärsän kaivamiseks.

Kausikin on lopuillaan niin kohta voidaan soitella!

T: Meiki (Antti)