Pakolaisia ja maahanmuuttajia on moneen lähtöön. Mamu meiki ei oo mutta pakolainen meikistä on sen sijaan tullu, nimittäin urheilupoliittinenpakolainen. Urheilupoliittisetpakolaiset ovat pieni mutta merkittävä sisäisten pakolaisten ryhmä Suomessa. Urheilupoliittisetpakolaiset ovat joutuneet omissa seuroissaan tai muissa yhteisöissään epäsuosioon ajatustensa, ja ennen kaikkea niiden julkituomisen vuoksi. Näissä yhteisöissä urheilupoliittisen oppositon olemassa olo on kielletty. Urheiluvaikuttajat ajetaan ulos seuroistaan tai vähintäänkin pyritään vaientamaan. Vaihtoehdoiksi jää urheilupoliittinen pakolaisuus tai jääminen mielipidevangiksi. Pakolaisuus ei tässä tilanteessa ole huono ratkaisu. Etsiytyminen vapaamielisempään ympäristöön toteuttamaan toiminnan paloa voittaa mielipidevangiksi jäämisen. Minä laitoin turvapaikan hakuprosessin käyntiin jo alkusyksystä. Löysin turvapaikan helposti ja nopeasti Rovaniemeltä, Lapin Lukosta. Ensin olin tiedustellut turva paikkaa puolitosissani. Siinä vaiheessa kun kävi selväksi että kuohunta minun ympärilläni VKV:ssä ei ota laantuakseen, otin välittömästi yhteyttä yhteyshenkilööni Rovaniemellä. Nyt aiemmat puheet laitetaan täytäntöön. Pyörät pyörivät nopeasti ja jo seuraavana iltana myönteinen turvapaikkapäätös oli selvä, minut toivotettiin avosylin tervetulleeksi. Pidin ovia avoinna vielä viikon verran muille vaihtoehdoille. Ei kuitenkaan ollut Rovaniemeä ja Lapin Lukkoa voittanutta. Päätös oli lopultakin helppo, sillä Rovaniemi on minulle kuin toinen kotikaupunki.
Eemeli Kaartinen, vuoden urheilupoliittinenpakolainen. Kutsua linnaan odotellessa. Mutta mihin linnaan?
Tällä päivämäärällä 9.12.2012 en siis enää ole Veitsiluodon Kisaveikkojen jäsen. Inkvisitio kokoontui tänään vielä kerran ja seuran ylimääräisessä yhdistyskokouksessa johtokunnan esitys yskäistiin lyhyen koruttomasti läpi, erotettu. Vielä eilen illalla minulle osoitettiin tukea ja kehoitettiin taistelemaan vastaan. Olisinhan voinut lähteä kokoamaan rintamaa taakseni ja ehkä sellaisen olisin löytänytkin. En kuitenkaan halunnut, oli liian myöhä. Ja muutenkin tunne oli kehittynyt molemminpuoliseksi päästä eroon toisistamme. En halunnut enää jäädä niin ahdasmieliseen ympäristöön. Tämän päätöksen jälkeen voin sen täällä julkisesti kertoa mistä on jo huhuja liikkunutkin. Eemeli Kaartinen Lapin Lukko, miellyttävä tutustua!
T: Meiki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti