Palaan kuitenkin 4-5 kuukautta ajassa taakse päin. Silloin ihmeteltiin Urheiluliiton tekemiä Otahallikauppoja, jotka lopulta aplodien kera siunattiin. Tarvitsee vain mennä syksystä kevääseen ja jo kaksi Otahallin omistuksen myyntiin liitettyä keskeistä perustetta horjuu. Otan asian esiin silläkin uhalla, että minuun kohdistettaisiin jälleen perusteettomia syytöksiä ja solvauksia.
1. Liittovaltuustolle myyntiä perusteltiin sillä, että liitto ei katso strategiseksi toiminnakseen kiinteistöomistusta. Näin saatoimme lukea myös lehdistöstä ja Storify-palvelusta. Kuitenkin tulevassa liittovaltuuston kokouksessa saamme päätettäväksemme esityksen, jonka mukaan urheiluliitto lähtisi osakkaaksi Mäkelänrinteeseen rakennutettavaan Urhea-halliin. Tämän kuvaillaan tukevan vahvasti Suomalaisen yleisurheilun strategiaa. En ole perusteeltaan tätä esitystä vastaan, vaan haluan osoittaa ristiriidan. Jos liitto kykenee myötävaikuttamaan lajin olosuhteiden kehittymiseen, on se konkreettinen ja arvokas asia.
2. Liittovaltuuston annettiin ymmärtää, että Otahallin omistusosuuden myynnillä Espoon kaupungille jotenkin merkittävästi edesautettaisiin Leppävaaraan vireillä olevaa hallihanketta. Lisäksi annettiin ymmärtää, että liitto olisi jotenkin tärkeässä roolissa mukana Leppävaaran hallihankkeessa. Näin ei kuitenkaan ole. Olin viime viikolla kutsuttuna mukana Leppävaraan Kameleonten-hallihankkeen kuulemistilaisuudessa. Tilaisuudessa kävi ilmi, ettei Urheiluliitolla ole toistaiseksi ollut mitään merkittävää roolia hankkeen edistäjänä. Urheiluliitto istui samassa pöydässä samassa kuulijan ja kuultavan roolissa kuin paikalliset seuratkin. Sen paremmin Espoon kaupunkikaan ei ole hankkeessa mukana rahoittajan roolissa, vaan kyseessä on täysin yksityisellä rahalla toteutettava hanke, jota edistää paikallinen nuorisosäätiö.
Mitä tulee Otahallin omistusosuuden myyntihintaan, sitä minä en ole oikea henkilö arvioimaan. Lopulta vain aika näyttää oliko kauppa kannattava vai ei. Sen kuitenkin uskallan sanoa, ettei päätöksentekoprosessi ollut kaikilta osin asianmukainen yhdistyslakia ja yhdistyksen sääntöjä vasten peilaten. Asia kuitattiin seuraavasti; "Eiköhän hallituksella ole valtuudet myydä tasearvoltaan näin pieniä eriä.", jonka jälkeen lisäkysymyksiä ei enää myönnetty. Vertaa; tasearvo 33 000€ - myyntihinta 1,05 miljoonaa. Viisi kuukauta myöhemmin kuitenkin ollaan kysymässä liittovaltuuston päätöstä myyntihintaa huomattavasti pienempään investointiin, mutta hyvä niin.
Haluan kuitenkin erikseen mainita, että talousjohtaja Miettisen ja hallituksen jäsen Oilan antamiin selvityksiin Otahallikaupan taloudellisista kysymyksistä tai omista rooleistaan liiton, seuran tai kaupungin päätöksenteossa minulla ei ollut mitään huomautettavaa. He vaikuttivat selvityksissään vilpittömiltä.
Otahallikauppa jäänee hiljalleen historiaan. Kuitenkin tämän kevään ja viime syksyn asioiden kautta on syytä puntaroida strategian henkeä ja olemusta. Strategia ei voi muuttua puolessa vuodessa, eikä sen tulkinta vaihdella tarpeen mukaan. Yleisesti ottaen muihin ajankohtaisiin aiheisiin voin todeta kuten edellisessä liittovaltuuston kokouksessa, jos negatiivinen julkisuus tuntuu seuraavan, on ehkä syytä pohtia myös omia toimintatapoja, eikä vain kuitata kaikkea ilkeämielisten hyökkäyksinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti