Oli se hyvä kurssi. Oppi paljonki muistakin lajiryhmistä, omasta ei niinkään paljoa tullu uutta. Moukariakin opin heittämään. Kyllä meiki nyt lähtee pommittamaan sauvosaaren nurmea. En taatusti tyydy menemään mihinkään sorakentälle heittämään ruosteisesta häkistä joka saattaa kaatua jo siitäki että meiki täräyttää moukarin verkkoihin.
Merituulessa ahavoituneet kasvot.
Yhen oikean reenin kerkesin tekemään tämän kurssin viimisen jakson aikana. Muuten kyllä tuli liikuntaa aivan kyllin eri lajien tekniikoita opetellessa. Hyvinki tuli raihnaseksi kun joutuu tekemään semmosia juttuja mihin ei oo tottunu. Seivästäki jouduin hyppäämään liikuntasaliin kyhätyllä suorituspaikalla. Sen verran oli kaponen patja että rojautin patjan ohi ja kaadoin samalla telineet. Käet meni melkeen poikki. Perjantai illan kyykkyreeni oli varsin lupaava. Se oli peruskuntokauden kolmas kyykkyreeni. Peruskuntokaudella teen kyykyt syvältä, etu- ja takakyykky harjoituskerroittain vuorotellen 6-8 viikon ajan. Sitten vaihdan vajaa kyykkyihin. Perjantai iltana kyykkäsin 3x8x110 ja neljännellä sarjalla 12x110. Koskaan ennen tähän aikaan en oo tehny nuin kovia sarjoja tai ylipäätänsä millonkaan. Meikin kaavojen mukaan se ennustaa tällä hetkellä maksimin olevan noin 170. Pitää tässä syksyn päälle testata maksimikyykky syvältä. Syväkyykyn maksimia en oo koskaan testannu. Aika selvä superkompensaatio edelliseen kyykkyreenin nähden oli tapahtunu. Edellisen kerran sarjat oli 3x8x100 ja neljäs sarja 10x100. Seuraavalla kerralla lähen tekemään 4x8x120. Tämä viittaa selvästi siihen että voima tasot on menossa ylöspäin tänäkin syksynä. Superkompensaation täytyy näkyäkin harjotuksissa selvästi. Joka reenissä on mentävä pikkusen ylöspäin. Ei välttämättä aivan kymmentä kiloa kerralla mutta 2,5 vähintään. Sillon mennään päin persettä jos harjotus jakso tehdään koko ajan samoilla painoilla. On uskallettava mennä eteenpäin ja ottaa itestä irti. Siitä voimaharjoittelussa on kysymys. Siks meiki pystyy nostamaan vähemmällä voimaharjottelulla enemmän kuin useimmat punttiharjoittelua paljon tekevät, liian paljon jäähään junnaamaan. Voimaharjoittelu on loppujen lopuksi niin paljon psyykeestä kiinni. Se että superkompensaatio näkyy selvästi joka harjotuksessa kertoo siitä että harjotellaan oikealla tasolla. Ei liikaa että olisi väsynyt vielä edellisestä harjotuksesta, eikä liian kevyesti ettei kehitystä kunnolla pääsisi tapahtumaan. Sama asiaa pätee myös juoksu harjottelussa. Esimerkiksi nyt syksyllä on päästävä määräintervalliharjoituksissa samanlaiseen nousujohteisuuden kierteeseen, jossa pystytään kerta kerralta lisäämään yksi veto sarjoihin, lyhentämään palautusta tai lisäämään vauhtia. Nousujohteisuuden on oltava kaiken harjoittelun johtoajatus.
Piti nyt sitten kirjotella aivan vakavaa reeni asiaa valmentaja kurssilta valmistumisen kunniaksi. Välillä on hyvä olla sitäki. Lukeehan tätä blogia useampiaki valmentajia tai valmentajiksi itsensä mieltäviä henkilöitä.
Humalaiset taas soitteli ja häiriköi viikonloppuna Rovaniemeltä. Siellä oltiin taas niin kotsa silmillä että suusta ei tullu juuri muuta ku "ei saakeli". Venäläisetki kuulemma oppi ei saakelin. En epäile yhtään, varmasti sen oppis vaikka papukaijakin kun viettäs tunnin samassa tilassa kolmiloikkaajan ja comeback spesialistin kanssa. Voitte teki haistaa aivan sujuvasti skeidan! Törmänen ei kuulemma enää oo aivan takavuosien hippavireessä.
T: Meiki (Eemeli)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti