Käytiin Niilon kans heti aamusta salilla. Meiki laitto synttärikyykyn pakettiin. Paketissa luki että 140x6 ja sehän sieltä tuli. Kehitys käyrillä pysyttiin. Se oli kuitenki niin maksimaalinen sarja että seuraavaa kutosta ei enää tullukkaan. Sain kokeilla että miten onnistuu nakata ne painot niskasta jos ei enää nousekkaan, hyvin onnistu. Totesin salilla ollessani että synttäreitä viettää vaan lapset, 18-vuotiaat ja viiskymppiset sekä ne joilla ei muuten oo ollu tarpeeks syitä ottaa terävää. Meiki ei kuulu mihinkään näistä ryhmistä joten sitäki totisemmat hipat säästyy huomiselle. Paskaako sitä tämän ikänen alkaa enää sen kummemmin synttäreitä juhlimaan. Jouluki on kuitattu rakkaimmalla jouluperinteellä, joulupenkillä. Oli se Niilollaki aika kova kyykky. Pienen yllyttämisen seurauksena se on uskaltanu siirtyä reenaamaan kykyjensä edellyttämillä ylärajoilla ja niinhän sitä päästään eteenpäin. Tänään Niilolla kovimpana sarjana oli 8x120.
Eilen totesin ulkoharjoittelukauden tulleen päätökseen. Ei oo enää kovin herkkää touhua juoksennella tuolla pikku pakkasessa. Ihan kuin sitä alleviivatakseen tänä aamuna oliki jo -13 pakkasta. Kyllä ne on hiihtäjien kelit tästä eteenpäin ja meiki siirtyy Aspeniin. Saa nähä minkälaiset väännöt nuiden Aspenin kyyti hommien kans vielä käydään ennenku ne asettuu uomilleen. Ei tässä kovin lupaavin merkein olla lähdetty Timpan jälkeiseen aikaan.
Päivän mietelauseeksi synty aamulla; Hyvin orientoiduttu on puoliksi reenattu.
T: Meiki (Eemeli)
Huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti